keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

i left my heart in ireland...

Irlannin reissusta ei ole kuin kuukausi mutta ikävä sinne kolkuttelee nyt jo. Yleensä matkoilta palatessani olen tyytyväinen että pääsen kotiin mutta Irlanti on ollut ensimmäinen kohde josta en olisi halunnut lähteä ollenkaan. Kai se on se kuuluisa Irlannin taika saanut meikäläisen pauloihinsa ;) Valehtelematta voin joka tapauksessa sanoa että ne kaksi viikkoa jotka olen tähän mennessä saanut Annaharveylla viettää ovat olleet elämäni parhaimpien joukossa.

Tässä vielä vähän kuvamaistiaisia matkasta.

Jopa taivas näyttää Irlannissa niin erilaiselta, kuin suoraan satukirjasta.

Rocky (tai Luffe niinkuin me hänet nimettiin ennen kuin tiedettiin oikea nimi :D) on kaikkien kaveri<3

Oltiin monena aamuna seuraamassa hevosten tuontia laitumelta talliin. Tallityöntekijät ajoivat ne mönkkäriä apuna käyttäen suoraan kujaa pitkin talliin. Hevoset näyttivät kyllä hyvin tietävän mikä on homman nimi. Ensin tuotiin ponit...

...ja sitten hevoset.

Pahnan pohjimmainen Mungo odottamassa talliin pääsyä. Tämä kaveri oli tullut tallille vasta joitakin viikkoja sitten ja muut hevoset vähän kiusasivat poloista.

Huh, turvallisesti tallissa!

Ponit satuloituina lasten tunneille.

Kukkuu!

Puussa vaanii joku tiikeri...

Scarfieldhän se!

Clover

Kukkulan kuninkaat.

Hiipivä tiikeri...

Cloverin kanssa koin todellista hyppäämisen riemua.

Mutta ei Twixkään ollut hassumpi! Todiste siitä että ulkonäkö voi joskus pettää sillä tämä kaveri oli raskaahkosta rakenteestaan huolimatta melkoisen ketterä.

Ja loppukevennyksenä, olettekos ikinä nähneet tällaisia viiksikarvoja? Cobbwebillä oli meinaan melkoisen kunnioitettavat! Vaaleat toisella puolella ja tummat (hieman lyhyemmät) toisella :D



2 kommenttia:

  1. Bongasin tämän postauksen nyt jotenkin uudelleen ja aloin ihan yhtäkkiä nostalgisoimaan myös mun matkaa Englantiin, kuvat laukaisivat jonkun ihmeellisen takauma-aallon... :D Tuolla päin vaan on niin omanlaisensa tapa tehdä hevosten kanssa, ihan toista maata jotenkin kuin Suomessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta :) on toki yhtäläisyyksiäkin mutta tosiaan myös paljon sellaista mitä tehdään eri tavalla. Onhan se kyllä ihan mielenkiintoista nähdä miten asiat tehdään jossain muualla. Irlanti oli mulle hyvä paikka myös estejännityksen voittamiseen, siellä hyppäämiseen suhtaudutaan jotenkin niin erilailla kuin Suomessa, jotenkin rennommin. Ja siellähän se on lähestulkoon leipälaji.

      Poista