hyvänmielen harrastus

Minulle, kuten varmasti monelle muullekin, ratsastus on paljon enemmän kuin vain harrastus. Itselleni se on eräänlainen pako todellisuudesta, keino karkottaa huolet ja murheet. Tallille tullessa unohtuu kaikki muu. Mikä hyvänsä mieltä painaakin, se on poissa viimeistään silloin kun astuu tallin ovesta sisään. 

Tämä on tullut tarpeeseen varsinkin parina viime kuukautena kun päätimme pitkäaikaisen avomieheni kanssa erota. Päätös oli yhteinen eikä siihen liittynyt sen kummempaa draamaa mutta se ei silti tarkoita etteikö se tekisi kipeää. Viimeiset pari kuukautta ja erityisesti tämä viikko ovat olleet henkisesti melko raskaita enkä oikeasti tiedä mitä olisi tapahtunut jos en olisi päässyt tallille säännöllisin väliajoin. Monena kertana tosin mietin että nyt on mieli sen verran maassa ettei edes hevoset siihen auta mutta joka kerta olen ollut väärässä. Eilenkin ajoin tallille itku kurkussa ja mietin että pystynkö keskittymään ratsastustuntiin himpunkaan vertaa mutta niin siinä vaan kävi että jossain vaiheessa havahduin siihen etten ole miettinyt niitä ikäviä asioita kertaakaan sen muutaman tunnin aikana jotka olen tallilla viettänyt. Tallilta pois lähtiessäni olivatkin murheet tipotiessään ja jäljellä oli onnellinen ja iloinen fiilis. 

Eilisen estetunnin jäännökset. Näiden lisäksi meillä oli vielä jumppasarja joka koostui kahdesta kavaletista, ristikosta ja pystystä. Meitä oli tunnilla vain kaksi ratsukkoa joten hyppyjä tuli ihan kiitettävästi. Ratsuna mulla oli ihana Kidi, viime kerrasta tutuksi tullut torinhevosruuna.

Virma nauttii auringosta.

Kidihän se sieltä kurkistelee! Kidi ja mutainen nassu. Kovasti yritin saada tuota mutaa pois mutta Kidi oli hieman toista mieltä naaman harjaamisesta. Toisessa kuvassa tallikisu<3

On tieteellisesti todistettu että eläimet vähentävät ihmisten stressiä. Ehkä yksi syy tähän on nimenomaan se että niiden läsnäolo saa meidät keskittymään tulevaisuuden ja menneen sijasta juuri siihen nykyhetkeen, onhan niiden omakin elämä tässä ja nyt. 

Oli syy mikä hyvänsä, niin ainakin minut ne, sekä hevoset että muut eläimet, tekevät ihan älyttömän iloiseksi. Tallilla ja hevosten kanssa touhutessani olen sellaisessa omassa kuplassani jossa mitkään maailman murheet eivät voi meikäläistä saavuttaa. Myös poistuessani tuosta kuplasta koen että olen taas hieman vahvempi kohdatakseni arjen haasteet, myös ne ikävät. Tämä onkin juuri sellainen hyvänmielen harrastus joka peittoaa kaikki maailman terapiat mennen tullen. Ainakin minulle talliterapia on juuri sitä mitä kaipaan ja tarvitsen.

Iloista viikonloppua! :)