lauantaiextra

Varaan aina silloin tällöin extratunteja keskiviikon vakiotuntini lisäksi silloin kun budjettini antaa periksi ja tunneilla on tilaa. Olin tosin ajatellut etten nyt toukokuuksi ottaisi niin montaa extraa säästääkseni hieman Irlannin matkaa varten. Tunnit ratsastuskoululla ovat kuitenkin kohta jäämässä kesätauolle ja siitä ahdistuneena varasin kuitenkin vielä pari ennen sitä. Eilen olin siis taas extraamassa ja mulle oli laitettu Annie. Oon mennyt sillä niin monta kertaa estetunnilla että oli taas mukava saada se ihan perus koulutunnille. 

Tunnin teema oli vastalaukka ja eritoten niiden nostot käynnistä. Ollaan viime aikoina tehty jostain syystä tosi paljon laukkatehtäviä ja erityisesti vastalaukkaharjoituksia. Oikeastaan se on ihan hyväkin koska ravia on kuitenkin viime vuosina tullut työstettyä enemmän ja laukka on jäänyt vähemmälle huomiolle joten hyvä että siihen keskitytään nyt enemmän. Annielle vastalaukkatehtävät ja erityisesti niiden nostot ovat olleet vaikeita koska poni ei osaa niitä niin hyvin ja usein kuumeneekin niistä sen takia melkoisesti. Odotukset eivät siis olleet kovin korkealla mutta eilen ne itseasiassa onnistuivat yllättävän hyvin. Yleensä jo laukannostot käynnistä ovat olleet ponille vaikeita mutta vaikka poni välillä hieman kuumenikin niin kaikki nostot yhtä tai kahta lukuunottamatta onnistuivat jopa ihan hyvin! Kerran Annie tarjosi myötälaukkaa mutta kaikki muut nousivat vastalaukassa. Olinkin poniin tosi tyytyväinen ja kiittelin sitä vuolaasti.

Yritin tällä tunnilla myös keskittyä Annien muotoon enemmän, se kun tuppaa helposti menemään liian alas kuolaimen taakse josta saimme opettajaltakin alussa kritiikkiä. Yritin siis saada ponin niskan ylemmäs ja turvan osoittamaan jopa hieman eteenpäin. Tämä ei ollutkaan ihan helppo tehtävä koska poni on tottunut menemään sinne kuolaimen taakse niin mielellään koska siellä sen ei tarvitse tehdä niin paljon töitä. Multa lähtee myös varsinkin Annien kanssa ohjat helposti lipsumaan pitkiksi jolloin ponikin hyvin helposti valahtaa liian alas. Yritin nyt kuitenkin tietoisesti pitää ohjat tarpeeksi lyhyinä ja nyrkit visusti kiinni. Kyllä ne ohjat silti pääsi välillä lipsumaan mutta muutamia ihan hyviä pätkiä saatiin ja tunnin lopussa Annien muoto olikin jo paljon parempi ja niska ylempänä. Tähän pitäisi pyrkiä seuraavillakin kerroilla.

Tunnista jäi hyvä fiilis, tosin vähän tuntui siltä että olisi voinut itse ratsastaa vielä vähän paremmin. Niin helposti sitä antaa itsensä lipsua niihin vanhoihin virheisiin joita toistaa kerrasta toiseen vaikka tietää miten asiat oikeasti pitäisi tehdä. Ärsyttää. Poniin olin kuitenkin tällä kertaa tosi tyytyväinen, vielä kun saisi omaa ratsastusta vielä parannettua. Harjoittelu jatkukoon.

Muutamia kuvia tuli nappailtua myös muista tallin asukeista.

Rella muikistelee.

Rauhallinen Ralle kuuluu tallin senioreihin.

Patsy nauttii tarhailusta.

Pinja oli päiväunilla.

"Hei miks herätit mut?"

"No nyt kun tässä kerta hereillä ollaan niin ehkä sitä vois etsiä vähän jotain naposteltavaa."

tavoitteena keveys

Niin, mun oli tarkoitus vielä erikseen tarinoida siitä lauantain ratsastustunnista. Ratsuna oli tuttuun tapaan Pinja. Heppa oli jo karsinassa jokseenkin vähän rauhaton ja kentän laidallakin tepasteli siihen malliin että mietin taas että mitähän tästä oikein tulee. Ratsastuskentän vieressä olevalla konehallilla oli myös sopivasti vipinää juuri silloin ja sieltä kuului jos jonkinlaista kolinaa, suhinaa ja kalketta. Pinja kulki pienestä jännittyineisyydestä huolimatta kuitenkin ihan hyvin ja erityisesti verryttelylaukoista saatiin opettajalta kehuja. Muutamia hypähdyksiä konehallin melut kuitenkin aiheuttivat, niin Pinjalle kuin toiselle hermoheikolle tammalle Patsylle ja jossain vaiheessa meidät kaksi ratsukkoa vaihdettiinkin toiseen päähän kenttää (jossa taas oli pelottavia takkeja ja kasseja tolpasta roikkumassa - ojasta allikkoon). 

Tunnin pääasiallinen teema oli laukannostot jotka piti suorittaa keskellä kenttää ja pitää hevonen mahdollisimman suorana. Pinjalle vasemman laukan nosto on hieman vaikeampi ja se helposti tuppaa menemään siinä hieman vinoon. Sitten kun sain hevosen nostamaan laukan suorana, laukka olikin väärä. Seuraavalla kerralla sain kuitenkin nostettua vasemman laukan niin kuin pitikin. Oikean laukan nostoissa ei ollut kummempia ongelmia vaan ne onnistuivat ihan hyvin ja hevonen oli suora. 

Olin tälle tunnille ottanut asiakseni myös yrittää pitää Pinja mahdollisimman kevyenä vasemmalle, sinne kun se tuppaa helposti jäämään kiinni. Yritinkin pitää vasemman ohjan mahdollisimman kevyellä tuntumalla ja ratsastaa oikeaa puolta enemmän läpi (näin oli opettaja neuvonut eräällä toisella tunnilla, mulla oli silloin eri hevonen mutta sama ongelma). Aina kun heppa tuntui yrittävän painaa vasemmalle kädelle, hölläsin vasenta ohjaa ja ratsastin oikeaa puolta määrätietoisemmin. Tämä konsti tuntuikin toimivan hyvin ja Pinja pysyikin melkoisen kevyenä vasemmalle koko tunnin. 

Samaan syssyyn voisin kertoa myös eilisestä ratsastuksesta. Mulle oli laitettu pitkästä aikaa Patsy, josta olinkin ihan mielissäni. Patsy oli aikaisemmin tosi säikky ja pelkäsi muita hevosia jonka vuoksi se oli melko hankala ratsastaa. Nykyään tamma on kuitenkin rauhoittunut melkoisesti ja siitä on tullut oikein mukava tuntiratsu. Säikkyy se välillä vieläkin mutta ei enää läheskään yhtä pahasti.
 

En kyllä poseeraa // En varmana // No okei jos nyt vähän.

Mulla menee Patsyn kanssa yleensä alussa jonkin aikaa ennen kuin saan sen kuulolle ja rentoutumaan oikeaan asentoon. Tälläkin kertaa ensimmäiset kierrokset kevyessä ravissa meni vähän hapuillen ja Patsy kulki pää pilvissä eikä olisi oikein halunnut keskittyä mutta yritin ratsastaa sitä reippaasti eteen ja käännellä ja taivutella. Ensimmäisten laukkojen jälkeen alkoi menemään vähän paremmin kun heppa hieman rentoutui ja sen seurauksena turpakin laski vähän alemmas.

Meillä oli tällä kertaa vastalaukkatehtävä jossa mentiin kahdeksikkoa niin että toinen ympyrä myötälaukassa ja toinen vastalaukassa. Patsy on laukkatehtävissä yleensä tosi mukava ja niin se oli tälläkin kertaa; molemmat vastalaukkaympyrät onnistuivat hyvin ja laukka jatkui tasaisena myötälaukasta vastalaukkaan ja toisinpäin. Tässä kohtaa Patsy alkoi tuntua jo melko hyvältä ja rennolta ja saatiinkin kovasti kehuja hyvästä ja pyöreästä muodosta. 

Kovasti piti tehdä töitä koko tunti ja lopussa olinkin jo ihan naatti, mutta silti tunnista jäi tosi hyvä fiilis.

aurinkoa ja karvaturreja

Sää on ollut ihanan aurinkoinen koko viikonlopun ja eilen lauantaina päästiinkin taas kentälle ratsastamaan (lisää siitä erillisessä postauksessa). Tunnin jälkeenkään en malttanut heti lähteä kotiin vaan nappailin muutamia valokuvia tallin ympäristöstä ja sen asukeista.

Amppari nauttimassa auringosta.

Poneilla oli ruoka-aika.

Syömisen ohessa ehtii hieman rapsuttelemaankin.

Tähän maisemaan ei varmaan kyllästy koskaan.

Tällaisten karvaturrien kyydissä sitä on joskus itsekkin tullut aloittelijana keikuttua.

"Vieläkö sä siinä pällistelet?"

Ihan kohta on kesä!

who said ponies can't fly?

Yleensä estetunnit herättää mussa vähän sellaisia kauhunsekaisia tunteita mutta johtuneeko sitten lähenevästä Irlannin matkasta vai mistä mutta nyt oikein innolla odotin tätä kuukausittaista estetuntiamme. Hevoslista ei tuottanut yllätyksiä, Anniesta on näemmä selkeästi tulossa meikäläisen estetuntivakio. Ja passaahan se mulle, ponihan hyppää varsin hyvin varsinkin kun sille päälle sattuu. Meillä oli tällä kertaa suht helppo kolmen esteen tehtävä josta aina suunnasta riippuen hypättiin kahta kerrallaan. Esteet sijaitsivat hieman kaarevilla urilla joten tarkoitus oli keskittyä hevosen ohjaamiseen. Saimme myös tulla tehtävää melko peräjälkeen joten odottelua ei tällä kertaa ollut sen ansiosta niin paljon. Esteet olivat aluksi noin 50cm mutta lopuksi niitä korotettiin noin 70cm:iin. Kamala kun näyttivät korkeilta! Mua ei jostain syystä kuitenkaan jännittänyt yhtään vaan oli pikemminkin sellainen fiilis että jes, let's do this!

Sama fiilis tuntui olevan myös ponilla joka hyppäsikin hyvin ja tyytyväisen oloisesti koko tunnin. Vasen kierros tuotti tosin jonkin verran ongelmia, poni tuntui nimittäin olevan vasemmalle pohkeelle täysin kuuro ja heittäytyi pohjetta vasten minkä kerkesi. Lähestyminen vasemmasta suunnasta ei siis ollut paras mahdollinen mutta esteistä päästiin silti yli. Annien hyppääminen aiheuttaa aina sivustakatsojissa hilpeitä reaktioita, poni näet hyppää kuin kissa konsanaan, korkealle ja kaviot tiukasti mahan alla :D Tuntuikin vähän siltä kuin oltas 50-70cm esteiden sijaan hypätty noin 110cm :D

Viime kerralla Annie oli hieman pohkeen takana ja sen takia kielsikin kerran mutta tällä kertaa sellaisesta ei ollut tietoakaan vaan vauhtia riitti välillä vähän liiaksikin ja esteistä lennähdettiin viuhuen yli. Ihan huippua! Ne vasemman kierroksen huonot lähestymiset jäivät hieman harmittamaan mutta kokonaisuutena tunnista jäi oikein miellyttävä maku.

Ehkä jonakin päivänä..? (Kuva viime syksyn estekisoista)

tilaustyö

Aina silloin tällöin saan piirustustilauksia joita yleensä teenkin oikein mielelläni. Tällä kertaa minulta toivottiin samankaltaista kuvaa kuin blogin bannerissa, tosin ratsukko on tietysti eri. Saanko siis esitellä, Vuokko ja Romeo! ;)

tanssia ulkokentällä

Keskiviikkona tallille saapuessani oli ilma hieman sateinen ja ehdinkin jo hieman masentua. Ei taaskaan päästä ulos ratsastamaan! Viime torstainahan me oltiin kyllä ulkona mutta keskiviikkoina (jolloin on vakiotuntini) ei olla päästy vielä kertaakaan kun aina on osunut hieman huono sää juuri silloin. Hevoslistalla oli sentään ihan mieluinen yllätys, kukas muukaan kuin neiti P. Tallista ulos lähtiessämme huomattiin kuitenkin että sadehan oli lakannut ja jäljellä oli hyvinkin miellyttävä usvainen ja leuto säätila. Äänestystulos ratsastusporukan kesken olikin samantien selvä: eikun ulkokentälle. Jes! Opettaja tosin hieman varoitteli paria meistä että hevosemme saattaisivat olla hieman jännittyneitä ja keksiä erinäköisiä jippoja mutta päätimme silti ottaa riskin.

Olin kuullut muilta ratsastajilta että Pinja saattoi tosiaan ulkokentällä olla hieman tavallista hörhelömpi mutta päätin ottaa kuitenkin iisisti ja katsoa mitä tuleman pitää. Tämä oli tosiaan oma ensimmäinen kertani ulkona tällä hevosella. Alku sujuikin ihan mukavasti ja Pinja vaikutti rennolta ravaillessaan letkeästi eteenpäin. Ei kuitenkaan kulunut kauaakaan kun heppa huomasi tallin kulmalla hevosta taluttavat ihmiset. Ensin se teki pari hyvin Pinjamaista sivuloikkaa jonka jälkeen se jäi pää pystyssä ja jännittyneenä kuin viulun kieli tuijottamaan näitä ohikulkijoita ja selvästi arvioimaan kyseisen seurueen vaarallisuutta. Opettaja sanoi että antaa sen katsoa vähän aikaa ja sitten takaisin töihin. Vähän aikaa annoin hepan tuijotella ja silittelin sen kaulaa ja sitten lähdettiin taas liikkeelle. Hörhellysvaihe tuntui kuitenkin hieman jääneen päälle ja siellä täällä otettiinkin muutamia tanssiaskelia Pinjan miettiessä että mistä se sapelihammastiikeri voisi mahdollisesti loikata.

Tunnin tehtävä auttoi kuitenkin keskittymisessä, tehtiin ympyrän suurentamista ja pienentämistä kaikissa askellajeissa. Tunnustan että tämä kyseinen tehtävä ei ole omia vahvojani puoliani, jotenkin tuntuu etten ihan täysin ole sisäistänyt sitä miten apuja tulisi käyttää ja miten hevosta pitäisi taivuttaa ja asettaa. Toisaalta oli hyvä että sekä minun että hevosen piti tässä keskittyä oikein kunnolla joten hörhöilyille jäi vähemmän aikaa. Pinja oli kuitenkin koko lopputunnin hitusen jännittynyt vaikkei varsinaisesti mitään pöhköä tehnytkään ja sen jäykkyys vasemmalle korostui entisestään. Saatiin kuitenkin muutamia ihan hyviä pätkiä vaikkei kumpikaan meistä ihan parhaimmillaan ollutkaan. Tunnin lopussa kentän laitamilla käyskenteli sekä ihmisiä että hevosia joita Pinja sen verran epäluuloisesti pälyili etten täysin pitkiä ohjia uskaltanut loppukäynneissäkään antaa. Rapsuttelin ja juttelin hepalle koko ajan ja loppusingahtamisilta onneksi vältyttiin. Mission accomplished!

muistelmia irlannista

Toista blogiani lukeneet ovat varmasti saaneet jo tarpeekseen Irlanti-hehkutuksestani mutta ajattelin kertoa viimekesäisestä matkastani myös täällä, olihan tuo vihreällä saarivaltiolla vietetty viikko yksi elämäni ihanimmista ja ikimuistoisimmista. Siinä kiteytyi oikeastaan kaikki mitä hevostyttö ikinä toivoa saattaa.

Mistä kaikki siis alkoi? Mun oli jo pitkään tehnyt mieli lähteä ratsastuslomalle ulkomaille ja alunperin mielessäni oli siintänyt Yhdysvaltojen Montana ja Kalliovuoret mutta koska budjettini oli melko rajallinen, oli keksittävä jokin hieman edullisempi vaihtoehto. Via Hippo-nettisivustoa selailtuani alkoi minua matkakuvausten myötä kiehtoa sadunomainen Irlanti vehreinä kumpuilevine maisemineen. Kyseessä oli YouTravelin järjestämä valmis viikon mittainen all inclusive-pakettimatka johon kuului kaikki lennoista majoitukseen, ruokiin ja ratsastamisiin. Kohde Irlannissa oli paljon kehuja netissä saanut Annaharvey farm joka sijaitsi Tullamoressa Irlannin keskiosissa. Jo heti ensinäkemältä paikka vaikutti täydelliseltä; hyvinhoidettu piha tihkui maalaisromantiikkaa ja hevoset kurkistelivat suurista karsinoistaan pihamaalle.

Tätä kaveria pääsimme rapsuttelemaan jo ensimmäisenä iltana ja se tuntuikin nauttivan huomion keskipisteenä olemisesta. Kertaakaan en huomannut että mikään hevosista olisi ollut ihmiselle kiukkuinen niinkuin joillakin ratsastuskouluhevosilla on joskus tapana. Oli ilo huomata että Annaharveylla hevoset olivat poikkeuksetta ystävällisiä ja hyvin koulutettuja.

Maalaisromantiikka jatkui päärakennuksen sisälle asti. Tänne oli ilo nukahtaa jokaisen ratsastuksentäyteisen päivän päätteeksi.

Viljapellossa laukkaaminen taitaa olla joka hevostytön unelma ja täällähän sitä pääsi harrastamaan niin paljon kuin sielu sieti.

Lehmiäkin tilalta löytyi. Tämä pandakuvioinnilla varustettu yksilö oli meidän suosikki! melko seurallisia kavereita tuntuivat olevan, ammuivat aina äänekkäästi kun niiden lähelle meni, hyvä etteivät tulleet aitauksesta pihalle.

Warpaint oli ratsunani monta kertaa viikon aikana. Ihastuin sen lehmänkirjavaan olemukseen ensinäkemältä ja vaikka se oli hieman raskas ratsastaa, niin esteet ylittyivät sen kanssa silti mallikkaasti. 

Ratsastuskoulun hevoset pilttuissaan päivän tuntien päätteeksi, odottamassa ulospääsyä. Lähestulkoon kaikki hevoset viettivät yöt ulkona suurella laitumella. Täällä ilahdutti erityisesti se kuinka hyvää huolta hevosista pidetään, se kun ei Irlannissakaan aina ole ihan itsestäänselvyys.

Ensimmäisen päivän esteitä. Ratsastus painottui pääsääntöisesti maastoon ja maastoesteille mutta sileälläkin mentiin joka päivä, vaikka lopuksi kuitenkin hypättiin aina muutama este. Irlantilaisille este- ja maastoesteratsatus (irlantilaisittain cross-country) on kaikki kaikessa ja siihen suhtaudutaankin siellä hieman eri tavoin kuin esimerkiksi Suomessa. Irlantilaisille on esimerkiksi ihan normaalia että aloitteleva poniratsukko laitetaan tunnilla hyppäämään ristikoita vaikka on hädintuskin opittu keventämään. Turvallisuus on tottakai sielläkin se ykkösjuttu ja kaikki ratsastavat oman tasonsa sallimissa rajoissa mutta suhtautuminen hyppäämiseen on siellä jotenkin rennompaa ja arkipäiväisempää. Itsekkin pääsin juuri sanomasta etten niin paljoa esteistä välitä ja että kouluratsastus on se mun juttu mutta voi pojat kuinka mä tuolla nautin! Mähän tuonne mennessä pelkäsin hieman hyppäämistä ja sainkin sen takia niitä varmimpia hevosia ratsastettavakseni jotka olivat lähestulkoon automaatteja mitä hyppäämiseen tulee ja sehän passasi minulle. Pelko taisikin kaikota taivaantuuliin jo ensimmäisellä ratsastustunnilla ja viikon loppupuolella olikin tästä esteitä pelkäävästä kouluratsastajasta kuoriutunut ihan oikea kenttäratsastaja! Tutuksi tulivat niin tukit, banketit, alashypyt veteen ja hypyt ylämäkeen. Kuka olisi uskonut, en minä ainakaan.

Maneesikin tilalta löytyi mutta sitä emme joutuneet viikon aikana käyttämään kuin kerran.

Ensimmäisenä päivänä päästiin jo harjoittelemaan vesiesteelle. Ratsuna pomminvarma Basil. Suuri osa asiakashevosista oli tällaisia cob-tyyppisiä sukkajalkoja mutta myös muutama sporttisempikin yksilö sieltä löytyi.

Puskaratsastusta irlantilaisittain. Ihan parasta!

Nämä kuvat ovat viimeiseltä ratsastuspäivältä ja vielä jaksaa hymyilyttää vaikka olinkin harmillisesti loukannut selkäni keskellä viikkoa eräässä alashypyssä ja kroppa huusi hoosiannaa.

Mua naurattaa tää kuva joka kerta, Aussie kun oli sitä mieltä että esteistä voi myös laukata yli :D Mitä sitä turhaan koipiaan nostelemaan.

Jäimme usein omien tuntiemme jälkeen seuraamaan muita tunteja. Tässä opettaja (keskellä) itsekkin ratsailla seuraamassa opetettaviaan. Meillä oli muutama eri opettaja tuon viikon aikana ja kaikki tuntuivat erittäin päteviltä, vaikkakin toisiin tykästyimme enemmän kun toisiin.

Aina kun muulta ohjelmalta ehdimme, kävimme moikkaamassa näitä söpötyksiä.

Tammavarsa tykkäsi katsella hieman kauempaa kun rohkeampi ori teki meidän kanssa tuttavuutta.

Tilan kaksi koiraa olivat hauskaa porukkaa nekin, aina niin innoissaan lähdössä meidän kanssa iltakävelylle. Ja hevosia piti tietenkin vahtia silmä kovana.

Kenelle muulle tulee mieleen tästä se Narnian lamppu? Eräänlainen Narniahan tääkin tosin oli, tai siltä se ainakin tuntui, sellaiselta rinnakkaistodellisuudelta.

Myönnän että ennen matkaa hieman jännitti ja kysymyksiä risteili päässäni tiuhaan tahtiin. Tulisinko toimeen kanssamatkustajien kanssa (joita en ollut siis ennen tätä ikinä tavannut)? Riittääkö ratsastusenglantini? Mitä jos en pidä koko paikasta? Olin kuitenkin sen verran onnekas että kaikki meni niin hyvin kun vaan voi mennä (selän niksauttamista lukuunottamatta). Kaksi kanssamatkustajaa osoittautuivat ihan loistoihmisiksi ja meistä tuli hetkessä parhaita ystäviä. Opettajat ja muu henkilökunta puhuivat hyvin selvää englantia ja ymmärsivät myös meitä vaikka ihan kaikki ratsastussanat eivät olleetkaan täysin hallussa (ovat kai tottuneet kun kyseessä on kuitenkin turistipaikka jonne tulee ihmisiä ympäri maailmaa). Ja sanomattakin on varmaan selvää että tähän paikkaan ihastuimme kaikki ikihyviksi ja Irlanti taisikin viedä meidän kaikkien sydämen totaalisesti. 

Ja arvatkaas mikä on kaikista paras juttu? Tänne on matka myös ensi kesänä!! Kesäkuun viimeisellä viikolla tarkemmin ottaen :) Stay tuned ;)