ratsastukset irlannissa, osa 1

Heippa taas, pitkästä aikaa! En sitten Irlantiviikon aikana ehtinytkään/jaksanutkaan postailla enempää, tekemistä oli niin paljon ja silloin kun vapaa-aikaa oli, se tuli käytettyä ihan vaan chillaillen. Kaiken lisäksi mulle iski flunssa keskellä viikkoa joten mitään ylimääräistä ei sen aikana jaksanut tehdä.

Sunnuntai-iltana tultiin tosiaan kotiin, omalta osaltani vähän sekavin fiiliksin. Toisaalta oli mukava päästä kodin tuttuihin kuvioihin mutta toisaalta en millään olisi halunnut lähteä Irlannista, niin hauska ja ihana viikko meillä kuitenkin taas oli! Irlanti todellakin vei sydämeni jälleen kerran.

Saavuimme Annaharveylle tosiaan reilu viikko sitten sunnuntai-iltana ja ratsastukset aloitettiin maanantaina aamupäivällä. Olimme varanneet kaksi ratsastustuntia per päivä kuten viime vuonnakin, yksi aamu- ja yksi iltapäivällä. Aamupäivisin olimme usein kentällä hyppäämässä ja iltapäivät maastoesteillä. Maanantaina sain ensimmäiselle tunnille Rupertin josta olin pitänyt kovasti viime vuonna.

Tälläkin kertaa tykästyin tähän kimoon ruunaan heti ensimmäisillä kierroksilla ja nappulat löytyivät sen kanssa nopeasti. Rupert vaatii melko tomeraa ratsastusta mutta kun sen saa kunnolla liikkeelle, se on hyvinkin etevä hepo niin koulukiemuroissa kuin esteillä. Rima oli melko korkealla jo heti ensimmäisellä tunnilla ja jumppasarja jota silloin hypättiin taisi olla noin 70-80cm. Kotitallilla yleensä jo 60-70cm esteet ovat herättäneet meikäläisessä pientä huolestumista mutta nyt sellaisesta ei ollut tietoakaan.

Koko poppoo iloisin mielin ensimmäisen tunnin jälkeen. Minä ja Rupert oikeassa laidassa.

Iltapäivällä sainkin sitten maastoon uuden tuttavuuden nimeltään Twix. Kyseessä on hieman raskasrakenteisempi sukkajalkahepo mutta ulkonäkö helposti pettää sillä Twix oli maastoesteillä varsin ketterä. Mulla ei ole aikaisempaa kokemusta videoista täällä bloggerissa mutta toivottavasti nämä toimivat.

Musta tuntui että jo ensimmäisenä päivänä ylitin itseni moninkertaisesti. Hyppäsin sellaisia esteitä joita en olisi kuuna päivänä kuvitellut hyppääväni ja koin sellaisia ilontunteita joita vain tässä lajissa voi kokea. Kyllä sitä näköjään siis vannoutuneesta kouluratsastajasta saatiin taas kenttäratsastaja kaivettua!

Hieno Twix!

 Lisää ratsastuksista seuraavalla kerralla! Kehotan jo nyt varautumaan Irlanti-yliannostukseen seuraavan viikon tai kahden aikana! ;D

terveiset irlannista!

 

 Irlannissa on nyt siis vietetty ensimmäinen kokonainen päivä ja melkoinen päivä on ollutkin! Ihan sanoinkuvaamattoman ihanaa olla täällä taas, tuntui melkein epätodelliselta ajaa Annaharvey farmin porteista sisään kun vielä muutama päivä sitten oli katsonut viimevuotisia kuvia täältä ja odottanut lähtöä malttamattomana. Ollaan tänään maanantaina ratsastettu jo sekä kentällä että maastoesteillä ja jo nyt tuntuu siltä että olen ylittänyt itseni moninkertaisesti. Lisää ratsastuksista sitten huomisen puolella (mikäli ehdin postailemaan), luvassa mm. ihan videomateriaalia jos vaan saan sen tänne ladattua ;)

Nyt väsyttää jo sen verran että pehkuihin pitäisi painua mutta tässä hieman tunnelmia täällä tähän asti vietetystä ajasta.

 

Päärakennuksen ulko-ovi.

 

Vasemmalla Rupert ja oikealla Clover. Itse ratsastin tänään kentällä Rupertilla ja kaverini meni Cloverilla maastoesteet.

 

Tällainenkin pikkumies tilalla asustelee. Mainio tapaus!

 

Hevoset tuodaan laitumelta sisään.

 

 

Hevosvahti työn touhussa.

 

Tällaiset pikakuulumiset tällä kertaa mutta huomenna kenties palailllaan asiaan! ;)

nollasta sataan

 No niinhän siinä sitten kävi etten ehtinytkään postailla ennen reissuun lähtöä joten tämä postaus tuleekin sitten lentokoneesta ;)

Viime sunnuntaina oli tosiaan taas tunti kesätallilla, tai no, puolitoista tuntia oikeastaan. Tällä tallilla kun on normipituisten tuntien lisäksi tarjolla myös puolentoista tunnin sessioita. Itse tykkään näistä vähän pidemmistä, siinä ei niin helposti tule tunnetta että asiat jäisivät kesken niinkuin normaalipituisilla tunneilla joskus tulee.

 Viime postauksessa väläyttelin toivetta että saisin tunnille taas Sissin mutta listassa lukikin tällä kertaa Saku, iso tummanruunikko pv-ruuna. Hevonen on kuulemma nuorempana ollut oikea kilparatojen kuningas niin esteillä kuin koulussakin. Nykyään heppa alkaa jo lähestyä eläkeikää mutta vieläkin sillä pienissä kisoissa käydään silloin tällöin, lähinnä ilmeisesti tuntiratsastajien toimesta.

Ensivaikutelma Sakusta oli se että se oli melkoisen hidas pohkeelle. Toki kyseessä on vanhempi hevonen ja käynnistyminen kestää luonnollisesti niillä aikansa. Ensimmäinen puoli tuntia menikin oikeastaan ihan hevosen käynnistelemiseen joka oli kyllä melkoisen työn ja tuskan takana kun pohjeavut eivät millään meinanneet mennä läpi. Musta tuntui myös melkoisen pieneltä niin ison hevosen selässä, hyvä jos jalat ylsivät satulan siiven yli :D 

Opettajakin sanoi että Saku olisi aluksi hieman hidas mutta käynnistyttyään se kuulemma helposti juoksisi alta pois. Selvä. Mentiin tunnilla paljon ympyröitä ja loivaa kiemurauraa sekä vastalaukkaa (en näköjään pääse niistä eroon täälläkään :D). Vastalaukkoja jonkin aikaa pyöriteltyämme tunsinkin Sakussa yhtäkkiä muutoksen. Sehän alkoi ajoittain jopa hieman kuumua!

Opettaja kertoikin että kun Saku alkaa heräilemään, sille tulee helposti sen vanha kilpailumoodi päälle. Oikein tunsinkin kuinka sen silmät syttyivät ja se alkoi päristä mennessään. Jalatkin alkoivat nousta ihan erilailla kun tunnin alussa ja loppuajasta mentiinkin sellaista passagea ettei tosikaan. Lopussa Saku alkoikin kyllä sitten kuumua jo ihan huolella ja sain käyttää kaikki taitoni pitääkseni sen avuilla. Tällä tunnilla mentiinkin todella siis nollasta sataan!

Muutaman kerran tunnin aikana opettaja pyysi meitä vaihtamaan laukan ja automaattisesti oletin että laukka vaihdetaan ravin kautta kuten yleensä ratsastuskoulussa on tapana, monikaan tuntihevosista kun ei laukanvaihtoja oikein hallitse. Sain kuitenkin pian todeta että laukka olisi tosiaan pitänyt vaihtaa ihan lennossa. Olen kokeillut laukanvaihtoja joskus kauan sitten Tellolla, eräällä eläköityneellä kansallisen tason koulukonkarilla mutta siihen jääkin meikäläisen laukanvaihtokokemus. Opettajan opastuksella laukka saatiin kuitenkin vaihtumaan ja hienostihan Saku ne osasi (ratsasajasta ei ehkä voi sanoa ihan samaa..).

Sakusta ei ehkä ihan tullut vielä meikäläisen lempparia varsinkaan jos Sissiin vertaa mutta hyvin opettavainen tunti oli joka tapauksessa.

Tämän viikon tiistaina pääsinkin sitten taas lempiponini Annien selkään kotitallilla, oltiin porukalla varattu sieltä pari tavallista tuntia erään ei-toteutuneen kurssin tilalle. Itse tosin pääsin osallistumaan vain toiseen niistä.

 Harjoiteltiin tunnilla avoja kaviouralla sekä keskiraveja. Annie tuntui koko tunnin ajan tosi hyvältä, tämä saattoi olla taas yksi parhaimmista tunneista ikinä. Jopa avot oikealle sujuivat aika kivasti vaikka kaikki väistöt oikealle ovat yleensä olleet Annien kanssa vaikeita. Poni pysyi myös aika rauhallisessa tempossa koko tunnin, paria pyrähdystä lukuunottamatta. Annien kanssa olen oppinut sen että paras keino silloin kun se yrittää karata alta pois, on myödätä hieman ohjalla. Toimii aina! Ensireaktio kun yleensä on se että otetaan ohjista tiukempi ote (itsekin harrastin tätä alussa) mutta se saa ponin vaan ryntäämään kovempaa. Ohjasta myödätessä se kuitenkin rentoutuu ja vauhtikin hidastuu.

Sellaista siis! Nyt on kuitenkin otettu nokka kohti Irlannin nummia, saas nähdä mitä seikkailuja tämä reissu pitääkään sisällään!

hyvää juhannusta!

 

 

Oma juhannukseni taitaa mennä aika pitkälti pakkailun puolelle sunnuntaina koittavan (!!!!) Irlantiin lähdön vuoksi. Eipä se suuremmin haittaa ainakaan kun ulkona vallitsevaa säätä katsoo ja muutenkin oon niin matkafiiliksissä etten pysty oikein muuhun kunnolla keskittymäänkään :P

Mun ois tarkotus vielä tässä ennen lähtöä postailla parista viimeisimmästä ratsastuksesta kunhan saan siihen kuvitukset valmiiksi. Sain tuossa viikko sitten erään piirustustilauksen joka piti saada tehtyä ennen matkaa joten omiin piirustusjuttuihin ei oikein ole viimeisen viikon aikana jäänyt aikaa. Tilauksiakin on kuitenkin siinä määrin kiva tehdä että en valita.

Mitäs te meinasitte tehdä nyt juhannuksena?

kesätalli

Tunnit "omalla" tallilla jäivät tosiaan kesätauolle mutta ainakin meikäläinen tulisi hulluksi jos koko kesänä ei voisi ratsastaa. Täytyy siis ottaa käyttöön suunnitelma B kuten viime vuonnakin ja vaihtaa tallia kesän ajaksi. Onneksi tässä samalla paikkakunnalla on eräs toinenkin erittäin hyväksi toteamani talli jossa tunnit jatkuvat myös kesällä. Kävinkin viime sunnuntaina taas pitkästä aikaa testaamassa kyseistä paikkaa eikä mielipiteeni muuttunut; tosi kiva talli edelleen! Uusi hieno maneesikin on tiluksille ilmestynyt.

Mulle oli tunnille laitettu ratsuksi suuri pv-tamma Sissi. Opettaja kuvaili hevosta "liukkaaksi kuin saippua" ja sitä se hieman olikin, ei taidettu alkutunnista mennä suoraan ollenkaan vaan hevonen mielellään väänsi itseään vaikka kuinka monelle mutkalle. Muutenkin alkutunnin meno vähän oli mitä oli, en oikein tahtonut saada Sissistä mitään otetta ja sen ravi tuntui heittävän meikäläisen metrin irti satulasta. Toisaalta en yritäkkään vieraan hevosen kanssa alkaa heti prässäämään vaan tykkään vähän tunnustella ja etsiä niitä nappuloita vähitellen.

Haparoivien alkuraviympyröiden jälkeen siirryimme kaikki omille volteillemme joilla teimme muutamia etu- ja takaosakäännöksiä. Voltilla Sissi alkoikin yllättäen toimia tosi hyvin kun taivuttelin sitä ja ratsastin tomerasti eteen ja takajalkoja alle. 

Tunnin aikana päästiinkin siis tästä sähellyksestä...

...tähän! Jumaleissön että Sissi olikin huippu kun sen nappulat lopulta löytyivät! Ravissakin oli paljon mukavampi istua kun hevonen oli paremmin avuilla ja liikkui eteen.

Muita tehtäviä tunnin aikana olivat mm. siksak-pohkeenväistöt pituushalkaisijalla ja laukannostot keskellä pituushalkaisijaa. Kummassakaan ei esiintynyt suurempia ongelmia vaikka hiottavaa löytyykin aina. 

Tämän tallin opettaja keskittyy aina hyvin paljon ratsastajan istuntaan. Sain myös tällä kertaa monia hyviä vinkkejä omiin ongelmakohtiini joita ovat mm. vasen kylkeni joka tuppaa menemään sumppuun sekä polvet joilla alan helposti puristamaan. Tunnin aikana hevosten kävellessä välikäyntejä teimme myös muutamia ihan yleishyödyllisiä liikkeitä satulassa istuntaa ajatellen. Muutenkin tunti oli hyvin monipuolinen ja pidin siitä kovasti. 

Ensi sunnuntaina sitten taas! Vähän toivoisin että saisin Sissin uudelleen... ;)

rataharjoitus

Olin kirjoittanut tätä postausta jo pitkät pätkät kun tajusin että kirjoitan väärään blogiin :D Olin tunkemassa tätä tuonne tyyliblogini puolelle ja vaikka sekin kaipaisi päivitystä niin ehkä tämä on tälle postaukselle kuitenkin vähän oikeampi paikka. 

Niin, torstaisesta rataharjoituksesta piti siis hieman jutella. Sää oli kovaa tuulta lukuunottamatta hyvä joten pystyimme pitämään harjoituksen ulkona. En oikein tiennyt mitä odottaa, sillä jostain syystä Annie ei ulkona ole ollut aivan yhtä hyvä kuin sisällä. Tällä kertaa se kuitenkin yllätti minut sillä verryttelyssä se tuntui ihan mielettömän kivalta. Se oli kevyt ja sopivasti eteenpäinpyrkivä eikä yrittänyt heittäytyä pohjetta vasten jota se usein varsinkin vasempaan kierrokseen tekee. Myös laukat tuntuivat tahdikkailta ja rauhallisilta. 

Harjoituksen tuomareina toimivat kaksi opettajaa talliltamme, molempien tunneilla olen ollut aina silloin tällöin. Täytyy sanoa että melkoisen anteliaalla tuulella olivat :D Itse suoritus meni kyllä hyvin paria isompaa mokaa lukuunottamatta mutta silti sanoisin että arvostelu oli melkoisen kiltti. Parempi tietysti niin, ainakin jäi hyvä mieli ;)

Ensimmäinen pahempi moka oli tosiaan tuo keskiravi jossa annoin ilmeisesti liian voimakkaat pohjeavut niin että poni laukkasi, tosin loppu meni ihan ok kun sain Annien takaisin raviin. Ja noh, niin, mä en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa tuon kohta 8 suhteen... :D Sinne tuli tosiaan ylimääräinen pysähdys kun poni päätti ruveta kakkaamaan kesken radan. Eihän siinä mitään, monestihan hevoset kakkii radalla mutta ne osaa tehdä sen hienosti liikkeessä :D Tämä neiti on kuitenkin sitä mieltä että hänhän ei liikkeessä kakkaa vaan aina tunnillakin pysähtyy vaikka laukasta jos hätä iskee, eikä muuten siinä tilanteessa minkään sortin pohjeavut auta :D Että siinä sitten tosiaan kakittiin kaikessa rauhassa ja jatkettiin matkaa. Että sellasta, vähän kyllä nolotti.

Yksi mun suurimmista huolenaiheista oli nuo laukannostot ja laukka yleensä, ne kun tuppaa Annien kanssa olemaan vähän sitä sun tätä. Yllättäen ne onnistuivat kuitenkin ehkä koko radasta parhaiten ja tuosta yhdestä nostosta saatiin jopa kasi! Se tuntuikin kyllä hyvältä, poni nosti laukan täsmällisesti ja rauhallisesti eikä alkanut ryntäämään vaan jaksoi keskittyä. Tosi tyytyväinen olen myös tuohon aloitukseen joka onnistuttiin menemään tosi suorassa ja poni seisoi tervehdyksessä kiltisti paikoillaan.

Kokonaisuutena olenkin suoritukseen tosi tyytyväinen vaikka vähän jäi harmittamaan se keskiravi ja myös nuo loivat kiemuraurat joissa ei sitten kuitenkaan onnistuttu käymään ihan siellä I-pisteessä asti vaikka kovasti yritin katsoa että niihin päästäisiin. Myös tuo loppukommentti luotiviivan takana olemisesta oli odotettavissa ja sekin mua harmittaa koska verkassa vielä mietin että nyt pidän sen muodon vaikka jopa hieman luotiviivan edessä enkä päästä sitä luiskahtamaan sinne taakse niinkuin Annien kanssa helposti käy mutta arvatkaa onnistuiko se sitten siellä radalla kaikessa jännityksessä. Mutta nytpä ainakin tiedetään mitä pitää kehittää oikeita kisoja ajatellen.

Koetin laskeskella myös vähän prosentteja ja jos nyt oikein laskin niin 67,6% tuosta taitaa tulla. Täytyy siis muistaa että tämä oli kiltti arvostelu :D Oikeassa kisatilanteessa olis varmaan jotain vähän muuta. Tyytyväinen olen kyllä jokatapauksessa tähän suoritukseen!

Annie ja muut hevoset pääsivät ansaitusti laitumelle ja me ratsastajat tallitupaan kahville raparperipiirakan kera. Nam! Kokonaisuudessaan tosi mukava iltapäivä :) Tuli naurettua niin paljon että poski- ja vatsalihakset olivat kipeinä vielä seuraavanakin päivänä.

Muiden lähtiessä jäin vielä laitumille hieman paparazzaamaan.

Torikokous

Amppari ja Castello tekevät tuttavuutta.

Varsa tuli moikkaamaan.

ei näin

Niin, kaksi viimeistä ratsastustuntia ei siis mennyt ihan putkeen. Pidemmän aikaa olikin jo mennyt merkillisen hyvin ja mietinkin jo että milloinkohan se notkahdus tulee (se kun tuppaa tulemaan aina säännöllisin väliajoin).

Ensimmäinen pohjanoteeraus tapahtui viime keskiviikkona. Mulle oli laitettu hevoseksi kuvankaunis cobruuna Matias jolla olen mennyt aina silloin tällöin ja tykännytkin paljon. Tällä kertaa homma tuntui kuitenkin olevan hieman hakusessa enkä onnistunut saamaan heppaan oikein mitään kunnollista kontaktia. Tuntuma suuhun oli epätasainen enkä saanut pohjeapuja kunnolla läpi joten muoto ei tahtonut pysyä tarpeeksi pyöreänä ja alhaalla ja meno tuntui muutenkin olevan vähän mitä sattui. Tuli sellainen tunne että enkö mä todella osaa ratsastaa tän paremmin. Matiaksella tällä hetkellä käytettävä satula on lisäksi niiiiiiin epämukava! Kova kuin mikä, tuntuu ettei siinä millään löydä hyvää asentoa (varusteita kannattaa toki aina syyttää :D).

Tehtiin tunnilla kolmikaarista kiemurauraa sekä ravissa että laukassa (vastalaukkaa taas, ylläri pylläri). Ravissa Matias juoksi hieman avuilta pois eikä tilannetta helpottanut yhtään se että multa valui ohjat pitkiksi yhtenään. Otin loppujen lopuksi hanskat kokonaan pois ja se tuntuikin auttavan. Uusien hanskojen osto voisi olla kyllä ihan paikallaan. Laukassa kolmikaarinen sujui yllättäen paljon paremmin kuin ravissa, vaikka laukka olisikin saanut olla vähän ponnekkaampaa. Jotain hyvää sentään kuitenkin!

Toinen munaus tapahtuikin jo heti seuraavana päivänä. Olin tulossa extraamaan intensiivitunnille ja odotuksissani oli mukava ja tehokas koulutunti jolla saisin kenties vähän paikattua edellisen päivän huonoa ratsastustani. Niin ei ollut kuitenkaan tarkoitettu vaan tämä tunti meni itseasiassa vielä huonommin. Ensinnäkin jostain syystä juuri tällä kerralla oli tiedossa kouluratsastuksen sijaan esteitä ja toiseksi mulle oli laitettu ratsuksi Galant, yksi harvoista hevosista koko tallissa josta en niin hirveästi pidä, varsinkaan esteillä. Kyseessä on kyllä ihan osaava hevonen mutta itse en sitä jotenkin osaa ratsastaa. Galantin bravuuri esteillä on se että se saattaa sekunnin murto-osassa lähteä täysin lapasesta. Jotkut saavat sen pidettyä hallinnassa tosi hyvin mutta itselläni on siinä vielä tekemistä.

Verryttelyssä Galant tuntui kuitenkin jopa tosi hyvältä ja ajattelin että ehkä tästä vielä hyvä tulee. Alkaessamme hyppäämään totuus kuitenkin valkeni pian, en meinannut millään löytää hyvää rytmiä kun keskityin niin paljon siihen ettei Galant lähde ryntäämään ja etenemisestämme tuli ON-OFF-tyyppistä rämpimistä jossa mentiin vuorotellen hädintuskin etenevää mummolaukkaa ja täysin holtitonta ryntäyslaukkaa. Se siitä kontrollista.

Meillä oli kaiken lisäksi suht pitkä rata ratsastettavana ja pari ensimmäistä kierrosta meni meikäläiseltä kyllä ihan täysin puihin. Jotenkin vaan lamaannuin täysin ja lähestymisistä tuli tosi huonoja kun rytmiä ei löytynyt laisinkaan ja hypyistä tuli tosi kummallisia. Galant kyllä hyppää aina vaikka sen toisi esteelle kuinka huonosti mutta en usko että siitä kovin mukavalta tuntui kun kuski ei ollut mukana ollenkaan. Jossain vaiheessa olin jo itku kurkussa lähestulkoon lopettamassa koko hommaa ja ehdotinkin opettajalle jos viimeisellä kierroksella hyppäisin ihan vain pari estettä. Opettaja kuitenkin kannusti hyppäämään vielä kerran koko radan ja ajattelin että noh, samapa tuo, ei se ainakaan voi enää huonommin mennä. Viimeinen kierros menikin oikeastaan ihan hyvin ja rytmikin tuntui pikkuhiljaa löytyvän. Pari volttia jouduin parissa kohtaa tekemään rauhoittaakseni hevosta mutta lähestymiset ja hypyt sujuivat nyt paljon paremmin. Olinkin tosi tyytyväinen että hyppäsin radan vielä kerran kokonaan, muuten tunnista olisi jäänyt vieläkin huonompi fiilis. Kiitos siis kannustavan opettajan!

Ratsastus on kyllä jännä laji, yhtenä hetkenä tunnet olevasi maailman huipulla ja toisena tuntuu siltä kuin olisi taantunut täysin aloittelijatasolle ja tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin kokonaan. Yksi asia jonka olen ratsastuksen kautta oppinut on se ettei pidä jäädä pelkäämään epäonnistumista, koska silloin ei voi myöskään onnistua. Yhteen aikaan masennuin epäonnistumisista ihan hirveästi ja saatoin itkeä itseni uneen monta iltaa sen jälkeenkin. Nykyäänkin ne harmittavat mutta enää en jää murehtimaan niitä niin pitkäksi aikaa, koska olen oppinut ettei se ainakaan auta asiaa. Ja niinhän se taitaa olla että epäonnistumisten kautta oppii eniten.

Huomenna sitten rataharjoitus, saas nähdä kääntyykö huono ratsastusonneni vai vieläkö jatkekaan samalla linjalla. Kovasti yritän kuitenkin psyykata itseäni että hyvin se menee ja tällä kertaa ratsukin on tuttu ja turvallinen Annie. Ja harjoituksestahan siinäkin on vain kyse :) Wish me luck!

ei enää kauaa...

...20 päivää tarkalleen ottaen, Irlannin matkaan siis. Can't wait! :)

Näitä maisemia ja tunnelmia luvassa siis kolmen viikon päästä. Hevosia on toki luvassa vielä ennen matkaakin vaikka vakitunnit ratsastuskoululla jäivätkin kesätauolle. Torstaina olisi nimittäin tiedossa rataharjoitus Anniella ja tarkoitus olisi ratsastaa KN Special. Jännittää kamalasti vaikka kyseessä onkin pelkkä harjoitus!

Olen myös varannut pari tuntia eräältä toiselta tallilta tästä läheltä jossa on tunteja kesälläkin. Kävin samassa paikassa myös viime kesänä muutamalla tunnilla joten ihan tuntematon paikka ei ole kyseessä.

Koetan saada lähipäivinä tehtyä vielä postauksen viime viikon kahdesta viimeisestä ratsastustunnista, vaikkei niissä kauheasti kerrottavaa olekkaan, molemmat kun menivät enemmän tai vähemmän penkin alle :D Lisää niistä myöhemmin.