lopetanko ratsastuksen nyt vai heti?

Niin. No sellaiset ainakin oli fiilikset sunnuntain seurakoulukisojen jälkeen :D Olin aikaisemmin viikolla hieman arponut että osallistunko vai en, mieli teki mutta hevosvalinnan suhteen oli taas hieman ongelmia. Pinjasta ja Matiaksesta pidän tunneilla, mutta ne ovat molemmat enemmän tai vähemmän säikkyjä eikä niitä viitsi sen vuoksi kisoihin ottaa. Päädyinkin pitkän harkinnan jälkeen kirjoittamaan listaan Cassun, puoliveriruunan jolla olin viimeksi ratsastanut kai joskus viime talvena mutta jonka tiesin olevan perushelppo ratsastaa. 

Keskiviikkona sain tunnille kuitenkin Annien ja poni tuntui siinä niin hyvältä että päätin kuitenkin vaihtaa Cassun Annieen. Olin Annieta toki harkinnut aikaisemminkin mutta epäilin sen keskiaskellajien toimivuutta, tuossa B:0-ohjelmassa on niitä kuitenkin sen verran paljon. Poni suoritti ne tunnilla kuitenkin sen verran hyvin että päätös vaihtaa Annieen oli loppujen lopuksi helppo.

Mutta, kaikki ei kuitenkaan aina mene niinkuin sen oli ajatellut. En oikeastaan edes kehtaisi julkaista tuota arvistelupaperia koska se ei todellakaan kaunista luettavaa ole. Tavoiteprosentit oli 60, mutta tulos oli jotain aivan muuta...

Yhteenvetona voisi siis todeta että poni oli liian syvässä muodossa ja meikäläinen maiskutti liikaa. Mistä lähtien maiskuttaminen on ollut kouluradalla kielletty? Onko se aina ollut? Mulla ei ainakaan tällaisesta ole ollut mitään tietoa. Jos olisin tiennyt niin tottakai olisin yrittänyt kaikin keinoin olla hiljaa :D Mulla se maiskuttaminen vaan tulee jotenkin huomaamatta, eihän siitä varmaan ole edes loppujen lopuksi mitään hyötyä mutta tapa mikä tapa. Taidanpa nyt ainakin yrittää opetella siitä eroon jos siitä kouluradalla pisteet vähenee. Toisaalta tämäkin on varmaan aika paljon tuomarista kiinni, olen meinaan ihan satavarmasti maiskuttanut viime kisoissakin eikä siitä tullut merkinnän merkintää, saati että olisi vähennetty pisteitä. 

Niin ja mitä ponin muotoon tulee, niin siitä olen osittain samaa mieltä että päästin jännityksissäni ponin rullaamaan liikaa kuolaimen taakse. Tiedostin sen kyllä radalla itsekkin että poni kulkee hieman liian syvällä ja yritin sitä pari kertaa korjatakkin mutten näköjään onnistunut siinä kovin hyvin. Harmittaa.

Mitäs muuta? Peruutus meni vinoon, toinen laukka nousi väärin ja muuttui ristilaukaksi ja keskikäynti oli, noh, katastrofi :D

Jos jotain positiivista tästä pitäisi löytää niin voishan noi pisteet olla huonommatkin. Kutosta näyttäisi aikalailla olevan koko paperi täynnä. Jos vaan ensi kisoissa onnistuisin jättämään maiskuttamisen pois ja saisin ponin muodon pysymään luotiviivalla tai hieman sen edessä niin voi olla että paperi näyttäisi jo paljon paremmalta. 

Tällä hetkellä harmittaa vaan niin paljon nuo omat typerät virheeni ja tuntuu siltä että ansaitsisin maailman huonoin ratsastaja-tittelin :D Typeräähän se on tällä tavalla rypeä itsesäälissä mutta jotenkin tuo pettymys omaan suoriutumiseen oli niin voimakas tällä kertaa.

Pettymykset, virheet ja vastoinkäymiset kuuluvat tähänkin lajiin, valitettavasti. Näistä pitää vaan ottaa opiksi ja suunnata katse eteenpäin, oli se kuinka vaikeaa tahansa.

what's up?

Eli mitäs sinne meikäläisen hevosrintamalle oikein kuuluukaan... Tuntuu että tosi monella on viime aikoina ollut (bloggaus)motivaation puutetta enkä itse ole tämän suhteen poikkeus, lieneekö syynä tämä masentavan harmaa alkusyksy tai stressaava kausi töissä, mene ja tiedä. Ehkä vähän molempia. Onneksi on olemassa innokkaita lukijoita jotka patistavat tähän hommaan silloin kun oma kiinnostus on nollassa ;)

Matias-kausi rikkoontui viime viikolla kun mut laitettiin taas neiti P:n selkään. Mielelläni olisin mennyt Matiaksella enemmänkin kun sen makuun pääsin mutta ilomielin Pinjankin selkään taas kapusin, niin viime viikolla kuin myös nyt tämän viikon keskiviikkona. Neidin paksuhko karva oli myös tällä välin saanut kyytiä klippauksen johdosta ja hyvä niin sillä nyt ei tunnillakaan hikoiluttanut ihan niin paljoa.

Pinja oli molemmilla tunneilla hyvä ja kevyt vaikkakin hyvin säikyllä tuulella. Alkukaudesta se oli yllättävänkin rauhallinen eikä juuri säpsynyt mutta nyt tuntuu että se pelkää taas kaikkea ja kaikkia. Pahimpia ovat ratsastuksenopettaja ja talikko, pahimmassa tapauksessa vielä nämä kaksi yhdistettynä :D Muutenkin kaikki maassa kävelevät ihmiset ovat Pinjan mielestä pelottavia silloin kun sillä on ratsastaja selässä. Ei se talutettaessa pelkää juurikaan mitään, mikä on aika jännä. 

Säpsymisiä lukuunottamatta Pinja liikkui kuitenkin varsin mukiinmenevästi, aika loistavasti oikeastaan. Se oli kevyt kädelle ja askeleessa oli mukavaa lennokkuutta ja joustoa. 

Molemmilla tunneilla tehtiin pohkeenväistöjä. Pinjalta luonnistuu kaikki sivuttaisliikkeet kun vettä vaan, kunhan vaan ratsastaja osaa pysyä rentona eikä ala säätämään liikaa (kuten allekirjoittanut aina välillä..). 

Entäs Vili sitten? Vili on tällä välin muuttanut uudelle tallille, meillä on nyt tällainen rauhallinen metsänäkymä kentältä jolla nyt sunnuntaisin kopsuttelemme. Paikka on todellakin keskellä metsää mikä on oikeastaan aika kiva, ainoat äänet ovat lintujen laulu, tuulen suhina puissa sekä hevosten äänet laitumella. Vili on saanut täällä myös uusia kavereita, se viettää päivänsä nykyisin pihatossa kahden orivarsan kanssa.

Tällä tallilla on myös hyvät maastot mutta itse viihdyn silti parhaiten kentällä koska olen vähän arka lähtemään maastoon yksin. Vili maastoilee kuitenkin omistajansa kanssa joten ihan pelkkää kentän kiertämistä ei sen elämä silti ole :)

Sanoinko jo että ilmoittauduin esteintensiivitunnille joka järjestetään joka toinen maanantai? Intensiivitunti se on siis siinä mielessä että ratsastajia on tällä tunnilla vähemmän kuin tavallisella tunnilla, opettaja pystyy siis keskittymään paremmin yksittäiseen ratsastajaan ja hyppyjä tulee tunnin aikana myös enemmän kun tuntilaisia on vähemmän. Vielä vuosi sitten ei tällainen tunti olisi tullut kysymykseenkään mutta näköjään mut on onnistuttu melkoisen hyvin aivopesemään siellä Irlannissa :D Olen jopa ihan vakavissani miettinyt elämäni ensimmäisiin estekilpailuihin osallistumista. Noh, nähtäväksi jää tuleeko siitä mitään vai meneekö pupu pöksyyn.

uusi suosikki

Mulla on nyt näköjään selkeästi menossa Matias-kausi sillä olen saanut ratsukseni tämän tukkajumalan jo kolme kertaa peräkkäin. Ja mikäs siinä, olen viime aikoina jotenkin ihan erilailla tykästynyt tähän hevoseen. Viime kaudella fiilikset oli vähän niin että onhan se ihan jees mutta ei mikään lemppari todellakaan. Nyt tämän kauden alussa olen kuitenkin onnistunut löytämään Matiaksen nappuloita ihan eri tavalla ja siitä on hujauksessa tullut yksi suosikeistani. Ilmeisesti opettajakin on tämän huomannut kun olen nyt niin usein tämän heppasen tunnille saanut. 

Viime viikon keskiviikkona ei ollut ihan niin hyvä päivä, tosin tehtävä oli silloin hyvin vaikea, ainakin meille. Mentiin koko tunti alku- ja loppuraveja lukuunottamatta pelkästään käyntiä ja laukkaa (tai se oli ainakin tarkoitus..). Meidät oli jaettu kahdelle pääty-ympyrälle ja tehtävänä oli tehdä itsenäisesti käynti-laukka siirtymisiä. Tiesin jo ennestään että Matiaksen laukka ei ole helpoimmasta päästä ja vielä vaikeammaksi osoittautui laukan nostaminen suoraan käynnistä. Opettaja sanoi että sen pitäisi kyllä onnistua kunhan Matiaksen saisi tarpeeksi lyhyeksi ja kootuksi. Aluksi nostot eivät meinanneet onnistua millään vaan Matias lähti aina laukan sijaan ravaamaan. Meinasin jo heittää hanskat tiskiin mutta sitten saatiinkin monien epäonnistuneiden yritysten jälkeen pari ihan ok nostoa ja siirtymistä käyntiin. 

Tunnin päätehtävä oli mennä kolmikaarista kiemurauraa laukassa niin että laukka vaihdettiin käynnin kautta pituushalkaisijan kohdalla. Omaa vuoroaan odottaessaan Matias lähestulkoon tanssahteli paikallaan mutta sitten kun oli meidän vuoro ja olisi oikeasti pitänyt mennä, se olikin oikea laiskamato. Siirtymisistä tuli siis hieman löysiä mutta yksi ihan hyvä kolmikaarinen saatiin. Täytyy yrittää keskittyä niihin onnistumisiin :D

Viime keskiviikkona meillä oli estetunti. Matias on otettu mukaan estetunneille vasta ihan hiljattain, viime kaudella se ei mielestäni ollut hyppäämässä ollenkaan. Heppa tuntuu kuitenkin pitävän pomppimisesta kovasti, niin innokkaasti ja korvat hörössä se nytkin esteille suuntasi. Matiaksen laukka voi tosiaan välillä olla hieman haastavaa ja sen takia hieman jännitinkin että löydänkö laukkaan esteille sopivan rytmin. Matias tuntui kuitenkin tällä kertaa paljon energisemmältä kuin yleensä joten laukkakin oli sen myötä paljon terävämpää.

Hypättiin pientä rataa jossa oli esteitä kaarevilla teillä. Matias selvitti tehtävät ilman vaikeuksia, tosin välillä tuntui siltä että meiltä loppuu tila kesken Matiaksen jytyyttäessä eteenpäin :D Pari kertaa tuli esteiden väliin yksi pieni ylimääräinen askel jonka seurauksena hypystä ei tullut niin hyvä mutta yleisesti ottaen olin todella positiivisesti yllättynyt Matiaksen hyppytaidoista :)

elokuun taikaa

Elokuun loppu on jotenkin maagista aikaa. llmassa on jo syksyistä fiilistä ja ensimmäiset lehdet leijailevat alas puista mutta lämpimät illat ja heinäsirkkojen korviahuumaava siritys muistuttavat vielä siitä ettei kesä ole ihan vielä ohi.

Kävin ratsastamassa Vilin poikkeuksellisesti tiistai-iltana ja tuolloin oli juuri sellainen täydellinen elokuun ilta jonka toivoisi jatkuvan ikuisesti. Vilikin tuntui nauttivan tuosta rauhallisesta tunnelmasta täysin siemauksin.

Kuuhan se sieltä kurkistaa puiden takaa. Tuntui ihan siltä kuin olisi yhtäkkiä siirtynyt ihan toiseen maailmaan kuun valaistessa pihaa ja läheisiä viljapeltoja. Oli rauhallista ja hiljaista, ainoa ääni oli hevosten vaimea iltaheinien rouskutus tallissa. Vähän klisee mutta tuntui todella siltä että ilmassa oli elokuun taikaa.

onnistumisia

Viime sunnuntaina oli taas aika nousta Vilin selkään. Tällä kertaa en tosin ollutkaan kentällä yksin niinkuin viime kerroilla vaan nyt kentällä oli samaan aikaan myös kaksi muutakin ratsukkoa. Jännitinkin hieman että miten Vili niihin suhtautuu, varsinkin kun molemmat muut hevoset olivat tammoja. Vilihän on tosiaan ruunattu vasta tämän vuoden keväällä joten sillä on orivaistoja vielä jonkin verran jäljellä. Pidin kuitenkin hyvän etäisyyden molempiin leideihin eikä Vili ollut niitä edes huomaavinaan vaan keskittyi tarkasti niihin tehtäviin joita siltä pyysin. 

Tehtiin alkuverkkojen jälkeen pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä suoraan harjoitusravista, samaan tapaan kuin tehtiin Pinjan kanssa tunnilla viime viikon keskiviikkona. Vilin kanssa tämä oli melkein jopa helpompaa, tai ainakin liikkeellelähdöt tuntuivat sujuvan paremmin, ehkä siksi että Vili reagoi pohjeapuun hieman Pinjaa ripeämmin. Tein myös niitä "väistötäyskaartoja" joita tehtiin tunnilla myös, eli käännetään käynnissä täyskaarto ja siitä mennään uralle pohkeenväistössä. Tein tätä muutaman kerran niin että heti kun sain väistettyä takaisin uralle, tein heti perään toisen täyskaarron väistöineen. Vili tekikin tätä tehtävää tosi hyvin ja keskittyneesti.

Laukkaa menin tällä kertaa pääty-ympyrällä jossa taivuttelin Viliä ensin vasta-asetuksilla aina muutaman askeleen kerrallaan. Tein vielä muutamia ravi-laukka siirtymisiä niin että puolet pääty-ympyrästä mentiin ravia ja puolet laukkaa.

Vili oli tälläkin kertaa oma ihana itsensä ja jaksoi keskittyä tehtäviin hyvin vaikka kentällä oli tällä kertaa vähän tavallista enemmän vilskettä. 

Keskiviikkona mulla olikin sitten taas ratsastustunti ja ratsuksi mulle oli tällä kertaa laitettu Matias, tuo kuvanaunis cobruuna. Viime kerta Matiaksen kanssa keväällä ei mennyt ihan putkeen joten hieman epävarmoin fiiliksin nousin heppasen selkään kun se palasi edellisen tunnin maastoreissulta. Oli se ainakin hyvin verkattu jos ei muuta! 

Alussa mulle tuli hieman sama fiilis kuin silloin keväällä, tuntui taas vähän siltä etten oikein saa heppaan kunnon otetta vaan Matias hölkötteli kaula pitkänä ensimmäiset kierrokset enkä oikein tiennyt miten päin olisin itse satulassa ollut. Sitten ajattelin että hitto vie, osaanhan mä ratsastaa paremmin kun vaan oikein yritän. Otin vähän lyhyemmät ohjat ja ratsastin Matiasta melko voimakkaasti eteen yrittäen säilyttää tasaisen tuntuman suuhun pitäen kuitenkin huolen siitä etten vedä yhtään taaksepäin vaan annan Matiakselle tilaa tulla eteen ja alemmas niskansa kanssa. Ja se toimi! Askeleeseen alkoi tulla letkeyttä ja niska pyöristyä alaspäin. Tajusinkin että viime kerran ongelmat johtuivat ihan siitä etten ratsastanut riittävästi eteen. Monesti sitä yrittää tehdä käsillä ihan liikaa kaikennäköistä vaikka kaiken alku ja juuri on nimenomaan se että hevonen liikkuu hyvin eteenpäin. Saatiinkin tunnin aikana myös opettajalta kehuja hyvännäköisestä liikkumisesta ja siitä että Matias työskenteli hyvin koko selän läpi. Alkuvaikeuksien jälkeen Matias oli myös todella kevyt edestä ja liikkui hyvässä muodossa. Ihan eri fiilis kun viime kerralla!

Ratsastettiin tunnilla suurta salmiakkikuviota jossa piti kiertää kuvion "kärkiin" asetetut tötteröt ja saada hevonen taipumaan hyvin niiden ympäri. Kärkien ratsastamisen jälkeen piti ratsastaa muutama askel vasta-asetuksessa. Tehtiin tätä kaikissa askellajeissa. Tää oli musta jotenkin tosi kiva tehtävä, tässä piti koko ajan miettiä ja keskittyä. Laukassa meinasivat käännökset kärjissä mennä välillä hieman pitkiksi mutta muuten olin tehtävään ja Matiakseen todella tyytyväinen :) Siitähän taisikin nyt heittämällä tulla yksi suosikeistani ;)

odotettu keskiviikko

Keskiviikkona koitti taas se kauan odotettu päivä - ensimmäinen vakioratsastustunti kesätauon jälkeen! Tokihan olen käynyt tunneilla kesätallilla mutta mikään ei kuitenkaan voita omaa "kotitallia". Tunnit alkoivat tosiaan pyöriä taas tämän viikon maanantaina enkä voinut olla käymättä hieman vilkaisemassa jo silloin mitä tuntihepoille kuuluu ja seuraamassa tunteja. Keskiviikkona oli kuitenkin vuorossa oma tuntini jolloin pääsin itsekkin hevosen selkään ja kukas muukaan siellä tuntilistalla mua odotti kuin Pinja! Sitä olin oikeastaan vähän odottanut ja kaivannutkin, mulla on ollut Pinjaa niin kova ikävä!

Äiti oli mukana katsomassa tuntia ja hän kuvasi tunnista videoita joista nämä still-kuvat on otettu. En viitsi koko videoita tänne laittaa koska niissä näkyy niin paljon muitakin tuntilaisia enkä tiedä haluavatko he osaksi blogiani :D

Pinja oli ulkoisesti hieman muuttunut sitten viime näkemän, siitä oli tullut väriltään paljon tummempi ja se oli kasvattanut jostain syystä vähän paksumman karvan. Mistä lie tämä ilmiö johtunut mutta muuten heppa oli ihana oma itsensä. Pinja oli tunnin aluksi hieman kiinni vasemmassa ohjassa kuten yleensäkin mutta pehmeni loppua kohden jolloin siitä tuli hyvinkin kevyt ja irtonainen.

Tehtiin tunnilla ihan perusjuttuja, lähinnä käynnisteltiin itseämme ja hevosia. Tehtävänä oli ratsastaa harjoitusravissa pitkältä sivulta radan poikki ja tehdä pysähdys pituushalkaisijalla suoraan ravista ja lähteä sen jälkeen ravissa liikkeelle. Saatiinkin Pinjan kanssa ihan hyviä pysähdyksiä ravista mutta liikkeellelähtö olikin hieman vaikeampaa, yleensä sinne tuppasi tulemaan aina se 1-2 askelta käyntiä. En kuitenkaan viitsinyt pelästyttää heppaa liian voimakkailla pohjeavuilla vaan yritin pysähdyksessä tehdä puolipidätteitä juuri ennen liikkeelle lähtöä jotta Pinja tietäisi että kohta mennään. Kyllä me muutama ihan hyvä liikkeellelähtökin sitten saatiin jolloin päästiin suoraan raviin ja Pinja oli kevyt edestä.

Toinen tehtävä jota tehtiin aina silloin tällöin pitkin tuntia oli kääntää käynnissä täyskaarto ja ratsastaa uralle takaisin pohkeenväistössä. Pinja on väistöissä melko hyvä joten näissä ei ollut suurempaa ongelmaa. Väillä piti vaan valvoa ettei väistöstä tule liian jyrkkää.

Tältä tunnilta jäi mieleen opettajan hyvä neuvo siitä kuinka jokainen apu ja korjaus kannattaa miettiä tarkkaan ettei ratsastuksesta tule sellaista että koko ajan vähän korjataan ja säädetään miljoonaa asiaa eikä sitten oikeastaan loppupeleissä korjata yhtään mitään. On tärkeää koko ajan miettiä että mitä siellä selässä tekee ja korjata ainoastaan silloin kun tarvitsee korjata (ja valvoa että se korjaus menee myös läpi) ja silloin kun menee hyvin niin silloin antaa olla. Pitää toisin sanoen koettaa vähän yksinkertaistaa sitä omaa ratsastusta.

Tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun musta otettiin videomateriaalia koulutunnilta ja oli kyllä aikakin sillä noiden videoiden katsominen todella avasi silmäni ja näin nyt itsekkin sen miksi opettaja mulle aina tietyistä asioista huomauttaa. Nyt todellakin ymmärrän miksi mulle jatkuvasti sanotaan liian pitkistä ohjista ja siitä että kyynärpäät menee sen seurauksena liian taakse. Mulla on näköjään myös todella outo tapa työntää leukaa tosi paljon eteen varsinkin harjoitusravissa ja nyt ymmärränkin miksi mulle monesti sanotaan myös että pitäis suoristaa niska pitkäksi ylöspäin ja työntää rintakehää eteenpäin. Monesti alan myös kuulemma nojaamaan liikaa taaksepäin ja senkin huomasin nyt itse näitä videoita katsellessa. 

Suosittelen ehdottomasti muillekin videoimaan omaa ratsastustaan koska ainakin itselleni tämä oli hyvin opettavaista. On jotenkin ihan eri asia nähdä itse ne jutut mistä se opettaja huomauttaa. Ja taas tuli huomattua että välillä sitä luulee näyttävänsä niin hyvältä siellä selässä mutta totuus on kuitenkin jotain ihan muuta :D

Todella kiva tunti joka tapauksessa ja Pinja oli ihan huippu! Melko rauhallinenkin se oli, ei se tainnut säpsyä kuin kerran kun lauma tyttöjä leikki kentän lähellä.

Tästä on taas hyvä aloittaa syyskausi :)

aamuratsastus

Tänään oli tosiaan vuorossa taas Vilin ratsastus ja päätin mennä tallille jo heti aamupäivästä kuten viimeksikin. Silloin on vielä ihanan rauhallista eikä muita ratsastajia yleensä vielä silloin tallilla näy. Tämännäköinen nassu oli taas siellä laitumella odottamassa.

Puhelinkuva selästä käsin. Pysähdyttiin aina välillä ihailemaan maisemaa.

Sää oli melkoisen lämmin joten en viitsinyt mitään kauhean rankkaa tehdä. Päätinkin alkukäyntien ja -ravien jälkeen ratsastaa kolmikaarista kiemurauraa ensin käynnissä niin että tein pysähdyksen aina pituushalkaisijan kohdalla. Tätä tehtyäni pari kertaa siirryin harjoitusraviin ja tein kolmikaarista myös ravissa niin että jokaisen kaaren sisälle tulee voltti. Yritin saada raviin tasaisen tahdin ja Vilin taipumaan niin ettei se kaadu sisäänpäin. 

Ajattelin välikäyntien aikana että olisi hauska ratsastaa jokin kouluohjelma kerran läpi mutta en kuolemaksenikaan muistanut yhtään ohjelmaa kokonaan. Päätin siis ratsastaa Helppo B:0:n siltä osin kuin sen muistin ja hieman sovellettuna. Täytyy ens kerraksi palautella kunnolla mieleen joku ohjelma minkä voisi sitten ratsastaa läpi.

Tein vielä muutamia ravi-käynti siirtymisiä suurella pääty-ympyrällä ja lopuksi ravailin muutaman kierroksen eteen-alas. Vili oli taas oikein mukava, välillä hieman kiireinen mutta kuunteli kuitenkin puolipidätteitä. Vili muistutti myös siitä kuinka tärkeää on kantaa kädet ja pitää ne vakaana. Tein alussa käsillä ehkä vähän liikaa kaikennäköistä jolloin Vilikin oli edestä vähän epätasainen mutta kun itse muistin pitää kädet hiljaa ja kannettuna satulan edessä ja lähellä toisiaan, oli Vilikin heti paljon tasaisempi ja tyytyväisemmän oloinen.

Kävin ennen lähtöäni vielä nappailemassa muutamia kuvia laitumelta. Vili olisi tosin mieluummin tullut syliin kuin poseerannut kameralle :D

Vilillä on ihan mahdottoman ilmeikkäät silmät.

Kesä ja kärpäset.

Komistus!

vuokrahevonen

Hevosen vuokraaminen on käynyt mielessäni aina silloin tällöin mutta vasta nyt kesällä aloin miettiä sitä ihan tosissani että olisi mukava jos olisi joku hepo jolla voisi ihan itsekseen mennä ja harjoitella niitä ratsastuskoulun tunneilla opittuja asioita. Tähän tarjoutuikin hyvä mahdollisuus kun ystäväni vinkkasi että eräällä tutulla yksityistallilla olisi suomenhevosruuna vuokraajaa vailla. Kävin kokeilemassa ja minähän tykkäsin! Saanko siis esitellä: vuokrahevoseni Vili!

Vili on 17-vuotias suomenhevosruuna, tosin se on ruunattu vasta tämän vuoden keväällä joten orimaisia tapoja on vielä jonkin verran tallella. Lähinnä se näkyy tammoille hirnumisena mutta muuten hevonen on todella kiltti. Vanhan jännevamman vuoksi Vilillä saa ratsastaa ainoastaan koulua mutta sehän passaa meikäläiselle mainiosti, etenkin kun kyseessä on melko osaava polle. Vililtä sujuukin lähestulkoon kaikki koulukiemurat mitä siltä vaan osaa pyytää. Askellajitkin ovat mukavan tasaiset. Tällä hetkellä ollaan Vilin kanssa vielä jokseenkin tutustumisvaiheessa mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa. Käyn ratsastamassa Viliä kerran viikossa ja muuten käyn ihan normaalisti tunneilla ratsastuskoulussa kuten ennenkin. Alussa oli puhetta että kävisin kahdesti viikossa mutta tämä kyseinen talli on kuitenkin sen verran kaukana että kerta viikossa sopii omaan elämäntilanteeseeni tällä hetkellä paremmin.

Viime sunnuntaina ratsastin Vilin ensimmäistä kertaa yksin. Vähän jännitti kun heppa on kuitenkin vielä mulle jokseenkin vieras, että miten tullaan juttuun kahdestaan mutta jännitys osoittautui turhaksi sillä Vili oli kiltti kuin lammas! Ulkopuomilla hoidettaessa se ei yrittänyt edes syödä ruohoa maasta vaan seisoi kun patsas ja katseli rennosti maisemia kun harjasin sitä.

Päätin ratsastaa samantapaista tehtävää kuin mitä oltiin kesätallilla menty jonkin aikaa sitten, eli toiselle pitkälle sivulle harjoitusravissa loiva kiemuraura jonka "sisään" ratsastetaan voltti ja toisella pitkällä sivulla pohkeenväistöä uralta sisäänpäin, suoristus ja takaisin uralle. Tein tätä pari kertaa molempiin suuntiin ja sitten otin mukaan hieman laukkaa. Nostin laukan suoraan loivalta kiemuralta uralle tultaessa ja tein pääty-ympyrän laukassa. Pääty-ympyrän jälkeen takaisin raviin ja väistöt ravissa. Tätä tein myös molempiin suuntiin. Lopussa ravailin vielä muutamia suuria ympyröitä niin että Vili sai venyttää kaulaansa kunnolla eteen-alas.

Tehtävät sujuivat ihan mukavasti vaikka Vili oli ajoittain hieman kiireinen niin että piti ottaa paljon puolipidätteitä jotta se ei juoksisi alta pois. Keskittyessään se oli kuitenkin oikein mukava. Päivä oli melko tuulinen joten muutamia "tuulimörköjä" nähtiin puskissa. Vili ei kuitenkaan varsinaisesti karannut mihinkään, ainoastaan säpsähteli.

Ensi sunnuntaina sitten taas, katsotaan mitä silloin keksitään :) Pyrin jatkossa "raportoimaan" näistä ratsastuksista hieman ripeämmin, tällä viikolla en vaan ole millään ehtinyt aikaisemmin. Oon yleensä aika no-life ja mulla on harvoin menoa mihinkään mutta tällä viikolla on ollut joka päivä jotain. Ensi viikko pitäisi kuitenkin olla jo rauhallisempi :)

hyvänmielen harrastus

Minulle, kuten varmasti monelle muullekin, ratsastus on paljon enemmän kuin vain harrastus. Itselleni se on eräänlainen pako todellisuudesta, keino karkottaa huolet ja murheet. Tallille tullessa unohtuu kaikki muu. Mikä hyvänsä mieltä painaakin, se on poissa viimeistään silloin kun astuu tallin ovesta sisään. 

Tämä on tullut tarpeeseen varsinkin parina viime kuukautena kun päätimme pitkäaikaisen avomieheni kanssa erota. Päätös oli yhteinen eikä siihen liittynyt sen kummempaa draamaa mutta se ei silti tarkoita etteikö se tekisi kipeää. Viimeiset pari kuukautta ja erityisesti tämä viikko ovat olleet henkisesti melko raskaita enkä oikeasti tiedä mitä olisi tapahtunut jos en olisi päässyt tallille säännöllisin väliajoin. Monena kertana tosin mietin että nyt on mieli sen verran maassa ettei edes hevoset siihen auta mutta joka kerta olen ollut väärässä. Eilenkin ajoin tallille itku kurkussa ja mietin että pystynkö keskittymään ratsastustuntiin himpunkaan vertaa mutta niin siinä vaan kävi että jossain vaiheessa havahduin siihen etten ole miettinyt niitä ikäviä asioita kertaakaan sen muutaman tunnin aikana jotka olen tallilla viettänyt. Tallilta pois lähtiessäni olivatkin murheet tipotiessään ja jäljellä oli onnellinen ja iloinen fiilis. 

Eilisen estetunnin jäännökset. Näiden lisäksi meillä oli vielä jumppasarja joka koostui kahdesta kavaletista, ristikosta ja pystystä. Meitä oli tunnilla vain kaksi ratsukkoa joten hyppyjä tuli ihan kiitettävästi. Ratsuna mulla oli ihana Kidi, viime kerrasta tutuksi tullut torinhevosruuna.

Virma nauttii auringosta.

Kidihän se sieltä kurkistelee! Kidi ja mutainen nassu. Kovasti yritin saada tuota mutaa pois mutta Kidi oli hieman toista mieltä naaman harjaamisesta. Toisessa kuvassa tallikisu<3

On tieteellisesti todistettu että eläimet vähentävät ihmisten stressiä. Ehkä yksi syy tähän on nimenomaan se että niiden läsnäolo saa meidät keskittymään tulevaisuuden ja menneen sijasta juuri siihen nykyhetkeen, onhan niiden omakin elämä tässä ja nyt. 

Oli syy mikä hyvänsä, niin ainakin minut ne, sekä hevoset että muut eläimet, tekevät ihan älyttömän iloiseksi. Tallilla ja hevosten kanssa touhutessani olen sellaisessa omassa kuplassani jossa mitkään maailman murheet eivät voi meikäläistä saavuttaa. Myös poistuessani tuosta kuplasta koen että olen taas hieman vahvempi kohdatakseni arjen haasteet, myös ne ikävät. Tämä onkin juuri sellainen hyvänmielen harrastus joka peittoaa kaikki maailman terapiat mennen tullen. Ainakin minulle talliterapia on juuri sitä mitä kaipaan ja tarvitsen.

Iloista viikonloppua! :)

i left my heart in ireland...

Irlannin reissusta ei ole kuin kuukausi mutta ikävä sinne kolkuttelee nyt jo. Yleensä matkoilta palatessani olen tyytyväinen että pääsen kotiin mutta Irlanti on ollut ensimmäinen kohde josta en olisi halunnut lähteä ollenkaan. Kai se on se kuuluisa Irlannin taika saanut meikäläisen pauloihinsa ;) Valehtelematta voin joka tapauksessa sanoa että ne kaksi viikkoa jotka olen tähän mennessä saanut Annaharveylla viettää ovat olleet elämäni parhaimpien joukossa.

Tässä vielä vähän kuvamaistiaisia matkasta.

Jopa taivas näyttää Irlannissa niin erilaiselta, kuin suoraan satukirjasta.

Rocky (tai Luffe niinkuin me hänet nimettiin ennen kuin tiedettiin oikea nimi :D) on kaikkien kaveri<3

Oltiin monena aamuna seuraamassa hevosten tuontia laitumelta talliin. Tallityöntekijät ajoivat ne mönkkäriä apuna käyttäen suoraan kujaa pitkin talliin. Hevoset näyttivät kyllä hyvin tietävän mikä on homman nimi. Ensin tuotiin ponit...

...ja sitten hevoset.

Pahnan pohjimmainen Mungo odottamassa talliin pääsyä. Tämä kaveri oli tullut tallille vasta joitakin viikkoja sitten ja muut hevoset vähän kiusasivat poloista.

Huh, turvallisesti tallissa!

Ponit satuloituina lasten tunneille.

Kukkuu!

Puussa vaanii joku tiikeri...

Scarfieldhän se!

Clover

Kukkulan kuninkaat.

Hiipivä tiikeri...

Cloverin kanssa koin todellista hyppäämisen riemua.

Mutta ei Twixkään ollut hassumpi! Todiste siitä että ulkonäkö voi joskus pettää sillä tämä kaveri oli raskaahkosta rakenteestaan huolimatta melkoisen ketterä.

Ja loppukevennyksenä, olettekos ikinä nähneet tällaisia viiksikarvoja? Cobbwebillä oli meinaan melkoisen kunnioitettavat! Vaaleat toisella puolella ja tummat (hieman lyhyemmät) toisella :D