moi

Hello hello! Nimeni on Satu, olen 27 vuotta vanha ja kotoisin eteläisestä Suomesta. Olen jo jonkin aikaa pitänyt tyyli- ja taideblogia (käy kurkkaamassa tästä) mutta viime aikoina olen kovasti pyöritellyt mielessäni myös tällaisen erillisen ratsastusblogin perustamista johon voisin purkaa ajatuksiani hevosiin ja ratsastukseen liittyen. Ehkä voisin ihan ensimmäiseksi avata hieman omaa ratsastustaustaani.

Olen asunut ensimmäiset 20 vuotta elämästäni maatilalla ja vaikka meillä ei omia hevosia olekkaan ollut niin naapurissa niitä on ollut useampikin. Ensimmäinen kosketukseni hevosiin taisikin olla juuri naapurin oldenburgruuna Tellon myötä josta myöhemmin tuli minulle todella tärkeä ystävä ja oppimestari, olihan se nuorempana ollut oikea kouluratojen kuningas. Tellolla kävin siis naapurissa kopsuttelemassa ensin äidin valvovan silmän alla ja myöhemmin yksin kun taidot olivat hieman karttuneet.

Minä ja rakas Tello, yläkuvassa vuonna 1998 ja alakuvassa vuonna 2002.

Oikeilla ratsastustunneilla aloin käymään kun olin 11, ensin shettiksillä ja niistä ulos kasvettuani vähän isommilla poneilla ja hevosilla. Olin tuolloin myös ahkera kilpailija ja kolusin kaikki mahdolliset seurakisat läpi vaikka jännitinkin niitä ihan tuhottomasti. Muutama ruusukekin tuli noilta ajoilta napattua.

Erään kesänä (olisikohan vuosi ollut 2001) Tello siirrettin vähäksi aikaa toiselle yksityiselle naapuritallille hoitoon omistajan ollessa matkoilla ja kävin ratsastamassa Telloa siellä. Tarkoitukseni oli käydä tällä tallilla vain sen aikaa kun Tello siellä majaili mutta tallin omistajan rohkaisusta aloin käydä hoitamassa muitakin hevosia ja ei aikaakaan kun olin kuitannut sieltä itselleni kesätyöpaikan. Tunnit ratsastuskoululla jäivät yhä vähäisemmiksi kun pääsin ratsastamaan yksityistallin hevosia. Vakioratsastettavakseni muodostui mm. suomenhevosruuna Kössi, ei maailman helpoin tapaus mutta siitä tuli minulle ajan kuluessa hyvin tärkeä.

Vuonna 2004 sain ylläpitoon new forest ponineidin nimeltään Aurora. Se oli hyvin kiltti, mutta näytti välillä myös tammamaisen puolensa. Auroran kanssa opin hevosen hoidosta valtavasti sen noin vuoden aikana jonka se minulla oli.

Auroran mentyä takaisin omistajalleen kaipasin hieman taukoa hevoselämästä joten lähdin opiskelemaan. Kului pari-kolme vuotta etten juurikaan hevosen selässä käynyt. Hevoskärpäsen purema ei kuitenkaan ihan niin helposti anna periksi ja muutama vuosi sitten aloitin säännölliset ratsastustunnit uudelleen. Kävin monellakin eri tallilla etsien sitä omaani kunnes törmäsin tähän nykyiseen jossa käyn tällä hetkellä ratsastamassa pari-kolme kertaa viikossa enkä voisi olla tyytyväisempi! Seuraavassa postauksessa kuulette enemmän, mm. tästä kaverista...