Tunnustan, olen jännittäjä. Pahemman luokan jännittäjä oikeastaan. En edes muista kuinka monet ratsastuskilpailut olen mokannut jännittämällä. Näitä viimeisimpiä kisoja taisin alkaa jännittämään etukäteen jo kaksi viikkoa ennen. Kilpailupäivänä olin jo ihan uupunut kaikesta siitä jännittämisestä, mutta silti samat kysymykset pyörivät edelleen päässäni. Teinkö oikean hevosvalinnan? Onko luokka minulle ja hevoselle sopiva? Mitä jos unohdan radan? Mitä jos hevonen ei suostu liikkumaan mihinkään? Mitä jos se pelästyy jotain? Mitä jos epäonnistun ja kaikki ajattelevat että olen huono ratsastaja? Ja näitä riittää.
Omassa ratsastuksessani jännitys näkyy usein yliratsastamisena, alan toisinsanoen tekemään ihan liikaa. Tästä seuraa tietenkin se että hevonen menee lukkoon kun se ei ota sekavista avuistani selvää ja soppa on sitä myöten valmis.
Toisaalta jännittäminen on tietyllä tapaa myös hyvä asia, sehän kertoo siitä että asia on sinulle tärkeä ja otat sen tosissasi. Jännityksen kohdalla päteekin hyvin vanha sanonta hieman sovelletusti että jännitys on hyvä renki mutta huono isäntä.
Yleisin neuvo jota jännittämisen karkottamiseen kuulee on että "älä ajattele sitä". No eihän se oikein toimi. Koska jos kielletään ajattelemasta vaikka norsua niin tottakai sitä ajattelee just sitä norsua.
Tapoja jännityksen kurissa pitämiseen on varmasti niin monta kuin on jännittäjääkin, mutta ajattelin jakaa tässä muutamia vinkkejä jotka olen itse havainnut omalla kohdallani toimiviksi.
Eristä jännitys. Sen sijaan että jännitys yritettäisiin jotenkin kieltää tai karkottaa, voi ajatella myös niin että hyväksyy sen olemassaolon mutta ikäänkuin sulkee sen "laatikkoon". Jännitys on siellä jossain sun sisällä olemassa ja tiedostat sen läsnäolon, mutta se ei pääse vaikuttamaan fyysiseen suoriutumiseen. Tätä on vähän vaikea selittää mutta tällainen ajatusmalli toimii itselläni aika usein.
Muista että muutkin jännittävät. Sekin usein auttaa kun ajattelee että vaikka fyysisesti radalla ollaan yksin niin kuitenkin kaikki kanssakilpailijat ovat sinun kanssasi samassa veneessä ja joutuvat samaan tilanteeseen. Ja vaikka se Maailmanparasratsastaja Malla sanoisikin ettei jännitä yhtään niin voisin melkein 90% varmuudella sanoa että kyllä häntäkin jännittää vaikka ei sitä myönnäkkään.
Käänteinen psykologia toimii tässäkin. Jos kaikesta huolimatta jännitys ei meinaa antaa periksi niin kuvittele että teet jännityksen maailmanennätyksen. Kun kehotat itseäsi jännittämään vielä enemmän, usein käykin päinvastoin.
Ja mitä sitten vaikka kaikki menisikin penkin alle? Kaikki, myös ne taitavat ratsastajat, mokaavat joskus. Se ei tee ihmisestä sen huonompaa ratsastajaa. Asiaa voisi miettiä niin että jos joku ratsastaja jota olet pitänyt taitavana vaikkapa unohtaa radan tai tapahtuu jotain muuta jonka takia suoritus menee pieleen, niin tekeekö se hänestä huonomman ratsastajan? No ei tietenkään.
On myös hyvä muistaa, ettei kilpailemistakaan pidä aina ottaa niin vakavasti ja ryppyotsaisesti vaan hymyileminen on sallittua myös radalla. Entinen ratsastuksenopettajani jaksoi aina ennen kilpailuja muistuttaa että muistakaa sitten hymyillä ja mielestäni se on yksi parhaista neuvoista joita olen koskaan kuullut.
Mitä keinoja teillä on kilpailujännityksen lievittämiseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti