what's up?

Eli mitäs sinne meikäläisen hevosrintamalle oikein kuuluukaan... Tuntuu että tosi monella on viime aikoina ollut (bloggaus)motivaation puutetta enkä itse ole tämän suhteen poikkeus, lieneekö syynä tämä masentavan harmaa alkusyksy tai stressaava kausi töissä, mene ja tiedä. Ehkä vähän molempia. Onneksi on olemassa innokkaita lukijoita jotka patistavat tähän hommaan silloin kun oma kiinnostus on nollassa ;)

Matias-kausi rikkoontui viime viikolla kun mut laitettiin taas neiti P:n selkään. Mielelläni olisin mennyt Matiaksella enemmänkin kun sen makuun pääsin mutta ilomielin Pinjankin selkään taas kapusin, niin viime viikolla kuin myös nyt tämän viikon keskiviikkona. Neidin paksuhko karva oli myös tällä välin saanut kyytiä klippauksen johdosta ja hyvä niin sillä nyt ei tunnillakaan hikoiluttanut ihan niin paljoa.

Pinja oli molemmilla tunneilla hyvä ja kevyt vaikkakin hyvin säikyllä tuulella. Alkukaudesta se oli yllättävänkin rauhallinen eikä juuri säpsynyt mutta nyt tuntuu että se pelkää taas kaikkea ja kaikkia. Pahimpia ovat ratsastuksenopettaja ja talikko, pahimmassa tapauksessa vielä nämä kaksi yhdistettynä :D Muutenkin kaikki maassa kävelevät ihmiset ovat Pinjan mielestä pelottavia silloin kun sillä on ratsastaja selässä. Ei se talutettaessa pelkää juurikaan mitään, mikä on aika jännä. 

Säpsymisiä lukuunottamatta Pinja liikkui kuitenkin varsin mukiinmenevästi, aika loistavasti oikeastaan. Se oli kevyt kädelle ja askeleessa oli mukavaa lennokkuutta ja joustoa. 

Molemmilla tunneilla tehtiin pohkeenväistöjä. Pinjalta luonnistuu kaikki sivuttaisliikkeet kun vettä vaan, kunhan vaan ratsastaja osaa pysyä rentona eikä ala säätämään liikaa (kuten allekirjoittanut aina välillä..). 

Entäs Vili sitten? Vili on tällä välin muuttanut uudelle tallille, meillä on nyt tällainen rauhallinen metsänäkymä kentältä jolla nyt sunnuntaisin kopsuttelemme. Paikka on todellakin keskellä metsää mikä on oikeastaan aika kiva, ainoat äänet ovat lintujen laulu, tuulen suhina puissa sekä hevosten äänet laitumella. Vili on saanut täällä myös uusia kavereita, se viettää päivänsä nykyisin pihatossa kahden orivarsan kanssa.

Tällä tallilla on myös hyvät maastot mutta itse viihdyn silti parhaiten kentällä koska olen vähän arka lähtemään maastoon yksin. Vili maastoilee kuitenkin omistajansa kanssa joten ihan pelkkää kentän kiertämistä ei sen elämä silti ole :)

Sanoinko jo että ilmoittauduin esteintensiivitunnille joka järjestetään joka toinen maanantai? Intensiivitunti se on siis siinä mielessä että ratsastajia on tällä tunnilla vähemmän kuin tavallisella tunnilla, opettaja pystyy siis keskittymään paremmin yksittäiseen ratsastajaan ja hyppyjä tulee tunnin aikana myös enemmän kun tuntilaisia on vähemmän. Vielä vuosi sitten ei tällainen tunti olisi tullut kysymykseenkään mutta näköjään mut on onnistuttu melkoisen hyvin aivopesemään siellä Irlannissa :D Olen jopa ihan vakavissani miettinyt elämäni ensimmäisiin estekilpailuihin osallistumista. Noh, nähtäväksi jää tuleeko siitä mitään vai meneekö pupu pöksyyn.