onnistumisia

Viime sunnuntaina oli taas aika nousta Vilin selkään. Tällä kertaa en tosin ollutkaan kentällä yksin niinkuin viime kerroilla vaan nyt kentällä oli samaan aikaan myös kaksi muutakin ratsukkoa. Jännitinkin hieman että miten Vili niihin suhtautuu, varsinkin kun molemmat muut hevoset olivat tammoja. Vilihän on tosiaan ruunattu vasta tämän vuoden keväällä joten sillä on orivaistoja vielä jonkin verran jäljellä. Pidin kuitenkin hyvän etäisyyden molempiin leideihin eikä Vili ollut niitä edes huomaavinaan vaan keskittyi tarkasti niihin tehtäviin joita siltä pyysin. 

Tehtiin alkuverkkojen jälkeen pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä suoraan harjoitusravista, samaan tapaan kuin tehtiin Pinjan kanssa tunnilla viime viikon keskiviikkona. Vilin kanssa tämä oli melkein jopa helpompaa, tai ainakin liikkeellelähdöt tuntuivat sujuvan paremmin, ehkä siksi että Vili reagoi pohjeapuun hieman Pinjaa ripeämmin. Tein myös niitä "väistötäyskaartoja" joita tehtiin tunnilla myös, eli käännetään käynnissä täyskaarto ja siitä mennään uralle pohkeenväistössä. Tein tätä muutaman kerran niin että heti kun sain väistettyä takaisin uralle, tein heti perään toisen täyskaarron väistöineen. Vili tekikin tätä tehtävää tosi hyvin ja keskittyneesti.

Laukkaa menin tällä kertaa pääty-ympyrällä jossa taivuttelin Viliä ensin vasta-asetuksilla aina muutaman askeleen kerrallaan. Tein vielä muutamia ravi-laukka siirtymisiä niin että puolet pääty-ympyrästä mentiin ravia ja puolet laukkaa.

Vili oli tälläkin kertaa oma ihana itsensä ja jaksoi keskittyä tehtäviin hyvin vaikka kentällä oli tällä kertaa vähän tavallista enemmän vilskettä. 

Keskiviikkona mulla olikin sitten taas ratsastustunti ja ratsuksi mulle oli tällä kertaa laitettu Matias, tuo kuvanaunis cobruuna. Viime kerta Matiaksen kanssa keväällä ei mennyt ihan putkeen joten hieman epävarmoin fiiliksin nousin heppasen selkään kun se palasi edellisen tunnin maastoreissulta. Oli se ainakin hyvin verkattu jos ei muuta! 

Alussa mulle tuli hieman sama fiilis kuin silloin keväällä, tuntui taas vähän siltä etten oikein saa heppaan kunnon otetta vaan Matias hölkötteli kaula pitkänä ensimmäiset kierrokset enkä oikein tiennyt miten päin olisin itse satulassa ollut. Sitten ajattelin että hitto vie, osaanhan mä ratsastaa paremmin kun vaan oikein yritän. Otin vähän lyhyemmät ohjat ja ratsastin Matiasta melko voimakkaasti eteen yrittäen säilyttää tasaisen tuntuman suuhun pitäen kuitenkin huolen siitä etten vedä yhtään taaksepäin vaan annan Matiakselle tilaa tulla eteen ja alemmas niskansa kanssa. Ja se toimi! Askeleeseen alkoi tulla letkeyttä ja niska pyöristyä alaspäin. Tajusinkin että viime kerran ongelmat johtuivat ihan siitä etten ratsastanut riittävästi eteen. Monesti sitä yrittää tehdä käsillä ihan liikaa kaikennäköistä vaikka kaiken alku ja juuri on nimenomaan se että hevonen liikkuu hyvin eteenpäin. Saatiinkin tunnin aikana myös opettajalta kehuja hyvännäköisestä liikkumisesta ja siitä että Matias työskenteli hyvin koko selän läpi. Alkuvaikeuksien jälkeen Matias oli myös todella kevyt edestä ja liikkui hyvässä muodossa. Ihan eri fiilis kun viime kerralla!

Ratsastettiin tunnilla suurta salmiakkikuviota jossa piti kiertää kuvion "kärkiin" asetetut tötteröt ja saada hevonen taipumaan hyvin niiden ympäri. Kärkien ratsastamisen jälkeen piti ratsastaa muutama askel vasta-asetuksessa. Tehtiin tätä kaikissa askellajeissa. Tää oli musta jotenkin tosi kiva tehtävä, tässä piti koko ajan miettiä ja keskittyä. Laukassa meinasivat käännökset kärjissä mennä välillä hieman pitkiksi mutta muuten olin tehtävään ja Matiakseen todella tyytyväinen :) Siitähän taisikin nyt heittämällä tulla yksi suosikeistani ;)