Elokuun loppu on jotenkin maagista aikaa. llmassa on jo syksyistä fiilistä ja ensimmäiset lehdet leijailevat alas puista mutta lämpimät illat ja heinäsirkkojen korviahuumaava siritys muistuttavat vielä siitä ettei kesä ole ihan vielä ohi.
Kävin ratsastamassa Vilin poikkeuksellisesti tiistai-iltana ja tuolloin oli juuri sellainen täydellinen elokuun ilta jonka toivoisi jatkuvan ikuisesti. Vilikin tuntui nauttivan tuosta rauhallisesta tunnelmasta täysin siemauksin.
Kuuhan se sieltä kurkistaa puiden takaa. Tuntui ihan siltä kuin olisi yhtäkkiä siirtynyt ihan toiseen maailmaan kuun valaistessa pihaa ja läheisiä viljapeltoja. Oli rauhallista ja hiljaista, ainoa ääni oli hevosten vaimea iltaheinien rouskutus tallissa. Vähän klisee mutta tuntui todella siltä että ilmassa oli elokuun taikaa.
Ihana tarina ja kuvat ☺
VastaaPoista