maanantai 29. kesäkuuta 2015

ratsastukset irlannissa, osa 1

Heippa taas, pitkästä aikaa! En sitten Irlantiviikon aikana ehtinytkään/jaksanutkaan postailla enempää, tekemistä oli niin paljon ja silloin kun vapaa-aikaa oli, se tuli käytettyä ihan vaan chillaillen. Kaiken lisäksi mulle iski flunssa keskellä viikkoa joten mitään ylimääräistä ei sen aikana jaksanut tehdä.

Sunnuntai-iltana tultiin tosiaan kotiin, omalta osaltani vähän sekavin fiiliksin. Toisaalta oli mukava päästä kodin tuttuihin kuvioihin mutta toisaalta en millään olisi halunnut lähteä Irlannista, niin hauska ja ihana viikko meillä kuitenkin taas oli! Irlanti todellakin vei sydämeni jälleen kerran.

Saavuimme Annaharveylle tosiaan reilu viikko sitten sunnuntai-iltana ja ratsastukset aloitettiin maanantaina aamupäivällä. Olimme varanneet kaksi ratsastustuntia per päivä kuten viime vuonnakin, yksi aamu- ja yksi iltapäivällä. Aamupäivisin olimme usein kentällä hyppäämässä ja iltapäivät maastoesteillä. Maanantaina sain ensimmäiselle tunnille Rupertin josta olin pitänyt kovasti viime vuonna.

Tälläkin kertaa tykästyin tähän kimoon ruunaan heti ensimmäisillä kierroksilla ja nappulat löytyivät sen kanssa nopeasti. Rupert vaatii melko tomeraa ratsastusta mutta kun sen saa kunnolla liikkeelle, se on hyvinkin etevä hepo niin koulukiemuroissa kuin esteillä. Rima oli melko korkealla jo heti ensimmäisellä tunnilla ja jumppasarja jota silloin hypättiin taisi olla noin 70-80cm. Kotitallilla yleensä jo 60-70cm esteet ovat herättäneet meikäläisessä pientä huolestumista mutta nyt sellaisesta ei ollut tietoakaan.


Koko poppoo iloisin mielin ensimmäisen tunnin jälkeen. Minä ja Rupert oikeassa laidassa.

Iltapäivällä sainkin sitten maastoon uuden tuttavuuden nimeltään Twix. Kyseessä on hieman raskasrakenteisempi sukkajalkahepo mutta ulkonäkö helposti pettää sillä Twix oli maastoesteillä varsin ketterä. Mulla ei ole aikaisempaa kokemusta videoista täällä bloggerissa mutta toivottavasti nämä toimivat.




Musta tuntui että jo ensimmäisenä päivänä ylitin itseni moninkertaisesti. Hyppäsin sellaisia esteitä joita en olisi kuuna päivänä kuvitellut hyppääväni ja koin sellaisia ilontunteita joita vain tässä lajissa voi kokea. Kyllä sitä näköjään siis vannoutuneesta kouluratsastajasta saatiin taas kenttäratsastaja kaivettua!

Hieno Twix!
 Lisää ratsastuksista seuraavalla kerralla! Kehotan jo nyt varautumaan Irlanti-yliannostukseen seuraavan viikon tai kahden aikana! ;D






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti