nollasta sataan

 No niinhän siinä sitten kävi etten ehtinytkään postailla ennen reissuun lähtöä joten tämä postaus tuleekin sitten lentokoneesta ;)

Viime sunnuntaina oli tosiaan taas tunti kesätallilla, tai no, puolitoista tuntia oikeastaan. Tällä tallilla kun on normipituisten tuntien lisäksi tarjolla myös puolentoista tunnin sessioita. Itse tykkään näistä vähän pidemmistä, siinä ei niin helposti tule tunnetta että asiat jäisivät kesken niinkuin normaalipituisilla tunneilla joskus tulee.

 Viime postauksessa väläyttelin toivetta että saisin tunnille taas Sissin mutta listassa lukikin tällä kertaa Saku, iso tummanruunikko pv-ruuna. Hevonen on kuulemma nuorempana ollut oikea kilparatojen kuningas niin esteillä kuin koulussakin. Nykyään heppa alkaa jo lähestyä eläkeikää mutta vieläkin sillä pienissä kisoissa käydään silloin tällöin, lähinnä ilmeisesti tuntiratsastajien toimesta.

Ensivaikutelma Sakusta oli se että se oli melkoisen hidas pohkeelle. Toki kyseessä on vanhempi hevonen ja käynnistyminen kestää luonnollisesti niillä aikansa. Ensimmäinen puoli tuntia menikin oikeastaan ihan hevosen käynnistelemiseen joka oli kyllä melkoisen työn ja tuskan takana kun pohjeavut eivät millään meinanneet mennä läpi. Musta tuntui myös melkoisen pieneltä niin ison hevosen selässä, hyvä jos jalat ylsivät satulan siiven yli :D 

Opettajakin sanoi että Saku olisi aluksi hieman hidas mutta käynnistyttyään se kuulemma helposti juoksisi alta pois. Selvä. Mentiin tunnilla paljon ympyröitä ja loivaa kiemurauraa sekä vastalaukkaa (en näköjään pääse niistä eroon täälläkään :D). Vastalaukkoja jonkin aikaa pyöriteltyämme tunsinkin Sakussa yhtäkkiä muutoksen. Sehän alkoi ajoittain jopa hieman kuumua!

Opettaja kertoikin että kun Saku alkaa heräilemään, sille tulee helposti sen vanha kilpailumoodi päälle. Oikein tunsinkin kuinka sen silmät syttyivät ja se alkoi päristä mennessään. Jalatkin alkoivat nousta ihan erilailla kun tunnin alussa ja loppuajasta mentiinkin sellaista passagea ettei tosikaan. Lopussa Saku alkoikin kyllä sitten kuumua jo ihan huolella ja sain käyttää kaikki taitoni pitääkseni sen avuilla. Tällä tunnilla mentiinkin todella siis nollasta sataan!

Muutaman kerran tunnin aikana opettaja pyysi meitä vaihtamaan laukan ja automaattisesti oletin että laukka vaihdetaan ravin kautta kuten yleensä ratsastuskoulussa on tapana, monikaan tuntihevosista kun ei laukanvaihtoja oikein hallitse. Sain kuitenkin pian todeta että laukka olisi tosiaan pitänyt vaihtaa ihan lennossa. Olen kokeillut laukanvaihtoja joskus kauan sitten Tellolla, eräällä eläköityneellä kansallisen tason koulukonkarilla mutta siihen jääkin meikäläisen laukanvaihtokokemus. Opettajan opastuksella laukka saatiin kuitenkin vaihtumaan ja hienostihan Saku ne osasi (ratsasajasta ei ehkä voi sanoa ihan samaa..).

Sakusta ei ehkä ihan tullut vielä meikäläisen lempparia varsinkaan jos Sissiin vertaa mutta hyvin opettavainen tunti oli joka tapauksessa.

Tämän viikon tiistaina pääsinkin sitten taas lempiponini Annien selkään kotitallilla, oltiin porukalla varattu sieltä pari tavallista tuntia erään ei-toteutuneen kurssin tilalle. Itse tosin pääsin osallistumaan vain toiseen niistä.

 Harjoiteltiin tunnilla avoja kaviouralla sekä keskiraveja. Annie tuntui koko tunnin ajan tosi hyvältä, tämä saattoi olla taas yksi parhaimmista tunneista ikinä. Jopa avot oikealle sujuivat aika kivasti vaikka kaikki väistöt oikealle ovat yleensä olleet Annien kanssa vaikeita. Poni pysyi myös aika rauhallisessa tempossa koko tunnin, paria pyrähdystä lukuunottamatta. Annien kanssa olen oppinut sen että paras keino silloin kun se yrittää karata alta pois, on myödätä hieman ohjalla. Toimii aina! Ensireaktio kun yleensä on se että otetaan ohjista tiukempi ote (itsekin harrastin tätä alussa) mutta se saa ponin vaan ryntäämään kovempaa. Ohjasta myödätessä se kuitenkin rentoutuu ja vauhtikin hidastuu.

Sellaista siis! Nyt on kuitenkin otettu nokka kohti Irlannin nummia, saas nähdä mitä seikkailuja tämä reissu pitääkään sisällään!