Yleensä estetunnit herättää mussa vähän sellaisia kauhunsekaisia tunteita mutta johtuneeko sitten lähenevästä Irlannin matkasta vai mistä mutta nyt oikein innolla odotin tätä kuukausittaista estetuntiamme. Hevoslista ei tuottanut yllätyksiä, Anniesta on näemmä selkeästi tulossa meikäläisen estetuntivakio. Ja passaahan se mulle, ponihan hyppää varsin hyvin varsinkin kun sille päälle sattuu. Meillä oli tällä kertaa suht helppo kolmen esteen tehtävä josta aina suunnasta riippuen hypättiin kahta kerrallaan. Esteet sijaitsivat hieman kaarevilla urilla joten tarkoitus oli keskittyä hevosen ohjaamiseen. Saimme myös tulla tehtävää melko peräjälkeen joten odottelua ei tällä kertaa ollut sen ansiosta niin paljon. Esteet olivat aluksi noin 50cm mutta lopuksi niitä korotettiin noin 70cm:iin. Kamala kun näyttivät korkeilta! Mua ei jostain syystä kuitenkaan jännittänyt yhtään vaan oli pikemminkin sellainen fiilis että jes, let's do this!
Sama fiilis tuntui olevan myös ponilla joka hyppäsikin hyvin ja tyytyväisen oloisesti koko tunnin. Vasen kierros tuotti tosin jonkin verran ongelmia, poni tuntui nimittäin olevan vasemmalle pohkeelle täysin kuuro ja heittäytyi pohjetta vasten minkä kerkesi. Lähestyminen vasemmasta suunnasta ei siis ollut paras mahdollinen mutta esteistä päästiin silti yli. Annien hyppääminen aiheuttaa aina sivustakatsojissa hilpeitä reaktioita, poni näet hyppää kuin kissa konsanaan, korkealle ja kaviot tiukasti mahan alla :D Tuntuikin vähän siltä kuin oltas 50-70cm esteiden sijaan hypätty noin 110cm :D
Viime kerralla Annie oli hieman pohkeen takana ja sen takia kielsikin kerran mutta tällä kertaa sellaisesta ei ollut tietoakaan vaan vauhtia riitti välillä vähän liiaksikin ja esteistä lennähdettiin viuhuen yli. Ihan huippua! Ne vasemman kierroksen huonot lähestymiset jäivät hieman harmittamaan mutta kokonaisuutena tunnista jäi oikein miellyttävä maku.
 |
| Ehkä jonakin päivänä..? (Kuva viime syksyn estekisoista) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti