tanssia ulkokentällä

Keskiviikkona tallille saapuessani oli ilma hieman sateinen ja ehdinkin jo hieman masentua. Ei taaskaan päästä ulos ratsastamaan! Viime torstainahan me oltiin kyllä ulkona mutta keskiviikkoina (jolloin on vakiotuntini) ei olla päästy vielä kertaakaan kun aina on osunut hieman huono sää juuri silloin. Hevoslistalla oli sentään ihan mieluinen yllätys, kukas muukaan kuin neiti P. Tallista ulos lähtiessämme huomattiin kuitenkin että sadehan oli lakannut ja jäljellä oli hyvinkin miellyttävä usvainen ja leuto säätila. Äänestystulos ratsastusporukan kesken olikin samantien selvä: eikun ulkokentälle. Jes! Opettaja tosin hieman varoitteli paria meistä että hevosemme saattaisivat olla hieman jännittyneitä ja keksiä erinäköisiä jippoja mutta päätimme silti ottaa riskin.

Olin kuullut muilta ratsastajilta että Pinja saattoi tosiaan ulkokentällä olla hieman tavallista hörhelömpi mutta päätin ottaa kuitenkin iisisti ja katsoa mitä tuleman pitää. Tämä oli tosiaan oma ensimmäinen kertani ulkona tällä hevosella. Alku sujuikin ihan mukavasti ja Pinja vaikutti rennolta ravaillessaan letkeästi eteenpäin. Ei kuitenkaan kulunut kauaakaan kun heppa huomasi tallin kulmalla hevosta taluttavat ihmiset. Ensin se teki pari hyvin Pinjamaista sivuloikkaa jonka jälkeen se jäi pää pystyssä ja jännittyneenä kuin viulun kieli tuijottamaan näitä ohikulkijoita ja selvästi arvioimaan kyseisen seurueen vaarallisuutta. Opettaja sanoi että antaa sen katsoa vähän aikaa ja sitten takaisin töihin. Vähän aikaa annoin hepan tuijotella ja silittelin sen kaulaa ja sitten lähdettiin taas liikkeelle. Hörhellysvaihe tuntui kuitenkin hieman jääneen päälle ja siellä täällä otettiinkin muutamia tanssiaskelia Pinjan miettiessä että mistä se sapelihammastiikeri voisi mahdollisesti loikata.

Tunnin tehtävä auttoi kuitenkin keskittymisessä, tehtiin ympyrän suurentamista ja pienentämistä kaikissa askellajeissa. Tunnustan että tämä kyseinen tehtävä ei ole omia vahvojani puoliani, jotenkin tuntuu etten ihan täysin ole sisäistänyt sitä miten apuja tulisi käyttää ja miten hevosta pitäisi taivuttaa ja asettaa. Toisaalta oli hyvä että sekä minun että hevosen piti tässä keskittyä oikein kunnolla joten hörhöilyille jäi vähemmän aikaa. Pinja oli kuitenkin koko lopputunnin hitusen jännittynyt vaikkei varsinaisesti mitään pöhköä tehnytkään ja sen jäykkyys vasemmalle korostui entisestään. Saatiin kuitenkin muutamia ihan hyviä pätkiä vaikkei kumpikaan meistä ihan parhaimmillaan ollutkaan. Tunnin lopussa kentän laitamilla käyskenteli sekä ihmisiä että hevosia joita Pinja sen verran epäluuloisesti pälyili etten täysin pitkiä ohjia uskaltanut loppukäynneissäkään antaa. Rapsuttelin ja juttelin hepalle koko ajan ja loppusingahtamisilta onneksi vältyttiin. Mission accomplished!