muistelmia irlannista

Toista blogiani lukeneet ovat varmasti saaneet jo tarpeekseen Irlanti-hehkutuksestani mutta ajattelin kertoa viimekesäisestä matkastani myös täällä, olihan tuo vihreällä saarivaltiolla vietetty viikko yksi elämäni ihanimmista ja ikimuistoisimmista. Siinä kiteytyi oikeastaan kaikki mitä hevostyttö ikinä toivoa saattaa.

Mistä kaikki siis alkoi? Mun oli jo pitkään tehnyt mieli lähteä ratsastuslomalle ulkomaille ja alunperin mielessäni oli siintänyt Yhdysvaltojen Montana ja Kalliovuoret mutta koska budjettini oli melko rajallinen, oli keksittävä jokin hieman edullisempi vaihtoehto. Via Hippo-nettisivustoa selailtuani alkoi minua matkakuvausten myötä kiehtoa sadunomainen Irlanti vehreinä kumpuilevine maisemineen. Kyseessä oli YouTravelin järjestämä valmis viikon mittainen all inclusive-pakettimatka johon kuului kaikki lennoista majoitukseen, ruokiin ja ratsastamisiin. Kohde Irlannissa oli paljon kehuja netissä saanut Annaharvey farm joka sijaitsi Tullamoressa Irlannin keskiosissa. Jo heti ensinäkemältä paikka vaikutti täydelliseltä; hyvinhoidettu piha tihkui maalaisromantiikkaa ja hevoset kurkistelivat suurista karsinoistaan pihamaalle.

Tätä kaveria pääsimme rapsuttelemaan jo ensimmäisenä iltana ja se tuntuikin nauttivan huomion keskipisteenä olemisesta. Kertaakaan en huomannut että mikään hevosista olisi ollut ihmiselle kiukkuinen niinkuin joillakin ratsastuskouluhevosilla on joskus tapana. Oli ilo huomata että Annaharveylla hevoset olivat poikkeuksetta ystävällisiä ja hyvin koulutettuja.

Maalaisromantiikka jatkui päärakennuksen sisälle asti. Tänne oli ilo nukahtaa jokaisen ratsastuksentäyteisen päivän päätteeksi.

Viljapellossa laukkaaminen taitaa olla joka hevostytön unelma ja täällähän sitä pääsi harrastamaan niin paljon kuin sielu sieti.

Lehmiäkin tilalta löytyi. Tämä pandakuvioinnilla varustettu yksilö oli meidän suosikki! melko seurallisia kavereita tuntuivat olevan, ammuivat aina äänekkäästi kun niiden lähelle meni, hyvä etteivät tulleet aitauksesta pihalle.

Warpaint oli ratsunani monta kertaa viikon aikana. Ihastuin sen lehmänkirjavaan olemukseen ensinäkemältä ja vaikka se oli hieman raskas ratsastaa, niin esteet ylittyivät sen kanssa silti mallikkaasti. 

Ratsastuskoulun hevoset pilttuissaan päivän tuntien päätteeksi, odottamassa ulospääsyä. Lähestulkoon kaikki hevoset viettivät yöt ulkona suurella laitumella. Täällä ilahdutti erityisesti se kuinka hyvää huolta hevosista pidetään, se kun ei Irlannissakaan aina ole ihan itsestäänselvyys.

Ensimmäisen päivän esteitä. Ratsastus painottui pääsääntöisesti maastoon ja maastoesteille mutta sileälläkin mentiin joka päivä, vaikka lopuksi kuitenkin hypättiin aina muutama este. Irlantilaisille este- ja maastoesteratsatus (irlantilaisittain cross-country) on kaikki kaikessa ja siihen suhtaudutaankin siellä hieman eri tavoin kuin esimerkiksi Suomessa. Irlantilaisille on esimerkiksi ihan normaalia että aloitteleva poniratsukko laitetaan tunnilla hyppäämään ristikoita vaikka on hädintuskin opittu keventämään. Turvallisuus on tottakai sielläkin se ykkösjuttu ja kaikki ratsastavat oman tasonsa sallimissa rajoissa mutta suhtautuminen hyppäämiseen on siellä jotenkin rennompaa ja arkipäiväisempää. Itsekkin pääsin juuri sanomasta etten niin paljoa esteistä välitä ja että kouluratsastus on se mun juttu mutta voi pojat kuinka mä tuolla nautin! Mähän tuonne mennessä pelkäsin hieman hyppäämistä ja sainkin sen takia niitä varmimpia hevosia ratsastettavakseni jotka olivat lähestulkoon automaatteja mitä hyppäämiseen tulee ja sehän passasi minulle. Pelko taisikin kaikota taivaantuuliin jo ensimmäisellä ratsastustunnilla ja viikon loppupuolella olikin tästä esteitä pelkäävästä kouluratsastajasta kuoriutunut ihan oikea kenttäratsastaja! Tutuksi tulivat niin tukit, banketit, alashypyt veteen ja hypyt ylämäkeen. Kuka olisi uskonut, en minä ainakaan.

Maneesikin tilalta löytyi mutta sitä emme joutuneet viikon aikana käyttämään kuin kerran.

Ensimmäisenä päivänä päästiin jo harjoittelemaan vesiesteelle. Ratsuna pomminvarma Basil. Suuri osa asiakashevosista oli tällaisia cob-tyyppisiä sukkajalkoja mutta myös muutama sporttisempikin yksilö sieltä löytyi.

Puskaratsastusta irlantilaisittain. Ihan parasta!

Nämä kuvat ovat viimeiseltä ratsastuspäivältä ja vielä jaksaa hymyilyttää vaikka olinkin harmillisesti loukannut selkäni keskellä viikkoa eräässä alashypyssä ja kroppa huusi hoosiannaa.

Mua naurattaa tää kuva joka kerta, Aussie kun oli sitä mieltä että esteistä voi myös laukata yli :D Mitä sitä turhaan koipiaan nostelemaan.

Jäimme usein omien tuntiemme jälkeen seuraamaan muita tunteja. Tässä opettaja (keskellä) itsekkin ratsailla seuraamassa opetettaviaan. Meillä oli muutama eri opettaja tuon viikon aikana ja kaikki tuntuivat erittäin päteviltä, vaikkakin toisiin tykästyimme enemmän kun toisiin.

Aina kun muulta ohjelmalta ehdimme, kävimme moikkaamassa näitä söpötyksiä.

Tammavarsa tykkäsi katsella hieman kauempaa kun rohkeampi ori teki meidän kanssa tuttavuutta.

Tilan kaksi koiraa olivat hauskaa porukkaa nekin, aina niin innoissaan lähdössä meidän kanssa iltakävelylle. Ja hevosia piti tietenkin vahtia silmä kovana.

Kenelle muulle tulee mieleen tästä se Narnian lamppu? Eräänlainen Narniahan tääkin tosin oli, tai siltä se ainakin tuntui, sellaiselta rinnakkaistodellisuudelta.

Myönnän että ennen matkaa hieman jännitti ja kysymyksiä risteili päässäni tiuhaan tahtiin. Tulisinko toimeen kanssamatkustajien kanssa (joita en ollut siis ennen tätä ikinä tavannut)? Riittääkö ratsastusenglantini? Mitä jos en pidä koko paikasta? Olin kuitenkin sen verran onnekas että kaikki meni niin hyvin kun vaan voi mennä (selän niksauttamista lukuunottamatta). Kaksi kanssamatkustajaa osoittautuivat ihan loistoihmisiksi ja meistä tuli hetkessä parhaita ystäviä. Opettajat ja muu henkilökunta puhuivat hyvin selvää englantia ja ymmärsivät myös meitä vaikka ihan kaikki ratsastussanat eivät olleetkaan täysin hallussa (ovat kai tottuneet kun kyseessä on kuitenkin turistipaikka jonne tulee ihmisiä ympäri maailmaa). Ja sanomattakin on varmaan selvää että tähän paikkaan ihastuimme kaikki ikihyviksi ja Irlanti taisikin viedä meidän kaikkien sydämen totaalisesti. 

Ja arvatkaas mikä on kaikista paras juttu? Tänne on matka myös ensi kesänä!! Kesäkuun viimeisellä viikolla tarkemmin ottaen :) Stay tuned ;)