torstai 9. heinäkuuta 2015

ratsastukset irlannissa, osa 5 - kameran takana

Tulin harmillisesti puolessa välissä Irlantiviikkoa kipeäksi ja perjantaina flunssani oli sen verran paha etten viitsinyt aamupäivällä nousta hevosen selkään ollenkaan. Päätin sen sijaan kohentaa valokuvaustaitojani kentän laidalta käsin ja nappailin kuvia ystävistäni. Harmittaa etten tälle tunnille päässyt mukaan, esteet näyttivät nimittäin niin houkuttelevilta! Alkuviikosta hypättiin kyllä melko samanlaisia kuin nämä mutta tällä tunnilla rata taisi olla hieman pidempi.

Kuvaaminenkin oli kyllä ihan mukavaa vaikka valaistus vaihtelikin tunnin aikana ihan jatkuvasti niinkuin kuvista näkyy. Innoissani kuitenkin pyörin ympäri kenttää ja yritin löytää hyviä kuvakulmia.

Evelyn oli ihan mahtava opettaja! Hän keksi vaativia mutta kivoja tehtäviä ja osasi myös neuvoa ongelmatilanteissa. 

Daisy seurasi tuntia kanssani.

Tämä okseri taisi olla viikon korkein rataeste. Harmittaa kyllä niin kun en itse sitä päässyt testaamaan! 

Cloverilla on välillä jokseenkin hieman omintakeinen hyppytyyli :D

Tällainenkin väsynyt pikkukaveri kentän laidalta löytyi.

Iloisia ratsastajia tunnin päättyessä :)
Iltapäivällä päätin kuitenkin lähteä muiden mukana maastoon, olihan mulle laitettu hevoseksi ihana Herbert! Ajattelin kuitenkin että otan melko iisisti kun olo oli aika kipeä vielä silloinkin. Särkylääkettä vaan naamaan ja menoksi! Hyppäsin muutaman pikkuesteen mutta muuten seurailin sivusta ystävieni menoa. Herbert oli ihan mahtava, kiikutti flunssaisen meikäläisen turvallisesti niistä muutamasta esteestä yli ja muiden hypätessä otti päiväunia. Jotkut hevoset tuppaavat vähän kuumumaan jos eivät pääse hyppäämään muiden mukana mutta Herbert otti lungisti. 

Kaikesta huolimatta siis todella mukava lopetus niin mahtavalle viikolle!




keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

ratsastukset irlannissa, osa 4

Tällä kertaa päästäänkin jo torstaihin Irlantiviikon käsittelyssä. Päätimme että aamupäivällä ratsastaisimme "hacking with few small jumps" eli ihan normaalia maastoilua muutamalla pienellä hypyllä höystettynä. Mulle oli laitettu ratsuksi Jacob, suuri valkoinen ruuna jonka koko ei näissä kuvissa pääse oikeuksiinsa. Tässä se näyttää aika normikokoiselta mutta oikeasti se on melkoisen suuri! Hyvä kouluhevonen kuulemma, vaikka sitä puolta en nyt tällä kertaa päässyt testaamaan.

Alkumatkasta hyppäsimme tosiaan muutaman rengasesteen mutta sen jälkeen jatkoimme matkaa ihan vain maisemia ihaillen ja pellonviertä ravaillen ja laukkaillen. Tämä oli oikeastaan tosi mukavaa vaihtelua, sai vain olla hevosen selässä ja katsella maisemia. Jacobilla oli tosin paha tapa koettaa syödä ihan koko ajan, sain jatkuvasti olla kiskomassa sitä pois ties mistä ojapusikosta. Toisaalta sen kyllä ymmärtää kun hevospolo oli yksi dieettitarhan pulleista asukeista, varmaan se ajatteli että nyt täytyy syödä kun täällä kaiken vihreän keskellä ollaan :D Joillakin pienillä poniratsukoilla nähtiin että niille oli viritelty paalinarusta sellaiset "apuohjat" jotta ponit eivät repäisisi ohjia pois pieniltä ratsastajilta syömään yrittäessään. Ehkä mulle ja Jacobille olisikin pitänyt laittaa samanlaiset :D


Iltapäivällä pääsinkin taas Twixin selkään kun suunnattiin jälleen cross country-radalle. Käytiin myöhemmin illalla hieman kuvailemassa esteitä joita tuolloin hypättiin.

Tää tuntui hieman jännältä, vähän niinkuin hyppy tuntemattomaan. Tuon esteen takana hiekkatie jatkuu ja kartuu oikealle. Hypättiin tätä kaksi hevosta peräjälkeen joista rohkeampi laitettiin menemään ensin, tää kun voi hevosellekin olla vähän jännä paikka kun se ei nää mihin hypätään.

Sama este toisesta suunnasta.

Tuon vasemmanpuoleisen kuvan esteiden välissä oli vielä pieni hauta. Oikealla tukki jolta jatkettiin veteen ja toisella puolella hypättiin "porras" ylös.




sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

rehndahlin kotieläinpihassa

Pieni tauko Irlannin matkasta tähän väliin! Päätin viime keskiviikkona aurinkoisen päivän kunniaksi lähteä käymään Rehndahlin kotieläinpihassa joka sijaitsee melko sopivasti noin 15 minuutin ajomatkan päässä kotoani. Hassua että vaikka näinkin lähellä on tullut jo kuutisen vuotta asuttua niin täällä ei ole tullut käytyä vielä kertaakaan. Nytpä sekin asia tosiaan korjaantui ja melkoisen mukava ja kesäinen iltapäivä tuli tilalla vietettyä.

Nuo värit!<3

"Täh? Kai mä nyt saan maata täs keskellä tietä jos haluun?"


Kaverin kanssa on kiva olla.

"Oon niinku ihan liian söpö."

Melkosen tuima katse :D "Kohta muuten sylkäsen!"

"Hei tuus kattoon mitä täältä löysin!"

Pitkäkorva.

Hieno maneesikin tilalta löytyy. Täältähän saa halutessaan myös ratsastustunteja.

Tupsujalka.

"Oon nyt ihan maastoutunu tähän, kukaan ei nää mua..."

Kaneja sai vapaasti käydä silittelemässä.

Falabella-ori Chali.

"Ensin vähän kuopsutan..."

"...ja sitte käyn maate. Kas näin!"

"Vähän tekis mieli piehtaroida..."

"Kyllä tekee gutaa!"

Tästä kaverista tuli niin vahvasti mieleen Irlannin tupsujalat :)

Semmoisia eliöitä tällä kertaa! Tää on kyllä ihan loistopaikka jos haluaa viettää päivän ulkona ja vielä söpöjä elukoita rapsutellen :)

Ens kerralla jatketaankin sitten taas Irlannista!


perjantai 3. heinäkuuta 2015

ratsastukset irlannissa, osa 3

 Tämän postauksen kuvat eivät ole ihan parhaimmasta päästä mutta innoissani julkaisen nekin koska niin harvoin on ketään ylipäänsä meikäläisen ratsastuksia ikuistamassa :D

Keskiviikkona ratsastin molemmat tunnit Herbertillä joka on suhteellisen nuori ja vielä oppimisvaiheessa. Nämä kaksi ensimmäistä kuvaa kentältä oikeastaan ikuistavatkin sen että välillä tuntuu ettei se oikein vielä tiedä mihin ne neljä jalkaa pitäisi laittaa (sama ongelma näyttäisi olevan välillä ratsastajallakin :D). Verryttelyssä kentällä Herbert tuntui todella kivalta ja se kantoi itsensä todella mukavasti varsinkin ravissa. Laukka on vielä hieman raakaa mutta siitäkin varmasti ajan myötä kehittyy oikein hyvä.

Pidin Herbertistä tosiaan kovasti jo alkumetreistä lähtien mutta hyppääminen oli vielä hieman hakusessa kummaltakin. Herbert tarvitsisi hyppäämiseen vielä paljon ratsastajan tukea mutta koska itsekkin koen olevani esteillä vielä hitusen epävarma niin en välttämättä aina osannut sitä sille antaa. Menomme oli siis varmasti kaikkea muuta kuin tyylikästä mutta yli päästiin! :D

 Siinä mielessä Herbert on kuitenkin kiva että se luottaa ratsastajaansa vaikkei se itse vielä niin hyvin kaikkea osaisikaan. Varsinkin maastossa tunsin kuinka se selvästi kuulosteli mitä mieltä ratsastaja tulevasta tehtävästä oli. Jos itse olin määrätietoisesti menossa kohti estettä, Herbert hyppäsi myös korvat hörössä ja mukisematta. Jos taas itse olin hiemankin epävarma, myös Herbert alkoi heti epäröimään.

 Hypättiin pari kertaa tuo kummun päällä oleva pikkueste osana pidempää tehtävää ja ensimmäisellä kerralla tultiin siihen ehkä hieman liian kovaa ja Herbert päätti hypätä valtavalla loikalla tuon koko kummun :D Onnistuin pysymään selässä vaikka hilkulla oli etten joutunut pitämään kakkukestejä. Seuraavalla kerralla tulin kummulle vähän hitaammassa laukassa jotta Herbertkin tajuaisi että riittää että hypätään tuo pikkueste kummun päällä.

 Nämä "hiekkalaatikko/minigolfesteet" jännitti mua hieman, varmaan just siksi kun kyseessä on sekä leveä että suht korkea este. Oli kuitenkin pysyttävä päättäväisenä jotta Herbert ei olisi alkanut epäröimään.
 
 Mua naurattaa tää kuva joka kerta :D Herbert teki tälle toiselle esteelle aina tosi ison hypyn ja se lennätti mut aina metrin satulasta ilmaan :D Mutta noh, niinkuin opettajamme Maria sanoi että cross countryssa ei ole kyse niinkään tyylistä vaan siitä että päästään esteistä yli. Maastoradalla tulee aina niitä ei-niin-tyylikkäitä hyppyjä mutta niistä vaan sitten jatketaan eteenpäin.

...josta sitten päästään tähän toiseen huvittavaan kuvaan :D Ratsastin itse vähän huonosti vedestä tähän esteelle jolloin Herbert oli jo kieltäytymässä mutta päätti viime hetkellä kuitenkin hypätä. Taas roikuin jo melkein kaulalla tuon hissihypyn seurauksena mutta pysyin kuin pysyinkin selässä. Tää kuva tosin näyttää siltä että oltais pikemminkin tekemässä jotain korkean koulun liikettä kuin hyppäämässä esteitä... :D

Loppu hyvin, kaikki hyvin! Päivän ratsastusten jälkeen kelpaa köllötellä. Herbertistä tuli kyllä heittämällä yksi Irlanti-suosikeistani!



keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

ratsastukset irlannissa, osa 2

 Tiistai olikin oikea vauhtipäivä sillä sain molemmille tunneille melko vauhdikkaat hevoset. Aamun rataestetunnista mulla ei ole kuvamateriaalia ollenkaan mikä on ehkä ihan hyvä sillä se ei ollut mitään maailman tyylikkäintä menoa. Sain tunnille Archien joka on oikeastaan yksityishevonen mutta sitä käytetään nykyisin myös tunneilla. Opettaja varoitteli että hevonen on suustaan aika herkkä joten sitä tulisi ratsastaa enemmän muita apuja käyttäen. Verryttelyravissa Archie tuntui oikein mukavalta ja kevyeltä mutta laukka ja varsinkin laukkasiirtymiset olivat vaikeita kun Archie juoksi helposti avuilta pois. Esteistä hevonen selkeästi piti, siitä kertoi vauhdin kiihtyminen aina esteille tultaessa ja sain käyttää kaikki taitoni hevosen rauhoittamiseen ilman ohjasapujen käyttöä. Opettaja neuvoi pitämään kädet vakaina ja pidättämään molemmista ohjista tasaisesti käsi alhaalla. Tämä tuntuikin ajoittain toimivan ja vaikka osa hypyistä oli kaikkea muuta kuin tyylikkäitä Archien vetäistessä pään ylös ja selän notkolle niin muutama onnistunutkin hyppy saatiin joihin sekä opettaja että minä olimme tyytyväisiä. Tehtävä oli todella kiva ja tehokas, vähän niinkuin kahdeksikkoon tehty rata:

Iltapäivän maastosta mulla sen sijaan on kuva- ja videomateriaalia vähän enemmänkin. Mulle oli laitettu hevoseksi Clover jonka tiesin olevan myös melko vauhdikas mutta kuitenkin hyvä hyppääjä. Viime vuonna ratsastin oikeastaan koko viikon vähän hitaammilla "turvapolleilla" mutta nyt oli ihan kiva päästä kokeilemaan näitä säpäkämpiäkin tapauksia. Olin tosin alustavasti vähän miettinyt että pysyykö Clover mulla käsissä mutta yllätyin positiivisesti. Hevonen oli kyllä vauhdikas mutta pysyi kuitenkin handussa ihan hyvin. Toki päivä oli aika kuuma että voi olla että sekin hidasti hevosia jonkin verran. Cloverin selässä kuitenkin nautin menosta täysin siemauksin.


Kouluratsastajaminäni oli tällaisesta menosta hieman kauhuissaan mutta se rämäpäinen kenttäratsastajaminä (jolle päätin tuon viikon aikana antaa vallan) suorastaan kiljui riemusta :D