poninäyttelyssä

Viime lauantai tuli tosiaan vietettyä Vermon raviradalla jossa järjestettiin vuosittainen Kansallinen Poninäyttely jo 38. kerran. Itselleni tämä tosin oli ensimmäinen kerta kyseisessä tapahtumassa, ja voi että kuinka paljon ihania otuksia siellä olikaan! Välillä ei tiennyt mihin suuntaan olisi katsonut kun joka paikka oli täynnä toinen toistaan suloisempia ponipoikia ja -neitejä.

Tämä shettisori oli yksi omista suosikeistani! Voiko suloisempaa ollakkaan?

Connemaroja olisi myös voinut ihailla vaikka kuinka kauan! Tällä tyypillä oli muuten maailman oudoin hirnunta ikinä! Ihan kuin sillä olisi ollut flunssa :D

Tuo väri <3

Goltannin russeista tuli mieleen kaikki nuorempana luetut ponikirjat.

Welshponit olivat myös upeaa katsottavaa. Tämä kaveri pisti ainakin pystyyn sellaiset pippalot että jokainen varmasti huomasi että hänen ylhäisyytensä on saapunut paikalle ;)

Ja tämä! Herranjestas miten upea tämä tumma komistus oli!

Tällä oli jännästi tuollainen vaalea häntä. Kaunis sekin!

Näyttelyssä oli myös ratsastus- sekä ajoluokkia. Tämä pari oli jotenkin niin sympaattinen.

Tämä pallero näyttää melko harmittomalta mutta melkein heti tämän kuvan ottamisen jälkeen se veti sellaisen capriole-liikkeen taluttajansa kiusaksi että olisivat Wienin espanjalaisen ratsastuskoulun lipizzat jääneet kakkoseksi.

Tyylikäs pari.

Kuvia olisi ollut vielä vaikka kuinka ja paljon mutta yritin valita tähän niitä parhaimpia ettei postaus olisi ihan kilometrin mittaiseksi venynyt. Tälle päivälle sattui onneksi tosi mukava sää, varmaankin yksi kauneimmista päivistä tänä kesänä. Kun tähän vielä lisätään raviradallinen kauniita poneja, iloinen ilmapiiri sekä hyvät eväät, on täydellinen kesäpäivä valmis!

tuplatunti

Viime postauksessa mainitsinkin estetunnista jonka kesätallilta Irlannin aiheuttamassa estehuumassa varasin. Tämä olikin ensimmäinen estetuntini kesätallilla ja innolla odotin mitä tuleman pitää. Mulle laitettiin hevoseksi Kidi, mustanruunikko torinhevosruuna, joka oli aikoinaan tallille ostettaessa ollut ihan täysin estehevonen. Ajan kuluessa se on kehittynyt myös koulupuolella mutta Kidistä huomasin selkeästi että esteet olivat sen juttu. Hevosen laukka oli myös aivan ihanaa, tasaista ja hyvärytmistä, joten sitä oli myös helppo työstää hyppäämistä ajatellen.

Teimme alussa taas paljon tasapaino- ja istuntaharjoituksia mutta keskityimme siihen tällä kertaa nimenomaan hyppäämisen näkökulmasta. Yksi hauskimmista harjoituksista oli "kevytravilaukka" jossa noustiin joka toisella laukka-askeleella ylös satulasta, samaan tapaan siis kuin kevyessä ravissa. Teimme harjoitusta myös niin että kaksi laukka-askelta alhaalla ja yksi ylhäällä. Kidin kanssa tämä oli helppoa kun sen laukka oli niin tasaista, piti ainoastaan pitää huolta siitä että pysyy itse rytmissä :D

Aloitimme hyppäämisen kahdella kavaletilla isolla pääty-ympyrällä. Tulimme ympyrälle vuorotellen laukkaamaan ja hyppämään kavaletit ja kun kaikki olivat saaneet rytmin kuntoon ja kavaletit sujumaan molempiin suuntiin, siirryimme hyppäämään kolmen esteen jumppasarjaa. Kidin kanssa oli todella mukava hypätä, siitä todella näki että se oli sille helppoa ja kivaa. Itse yritin vaan pitää oman asentoni kunnossa ja saada laukka-askeleet sopimaan esteille tultaessa. Menimme jumppasarjaa pari-kolme kertaa ja sitten opettaja lisäsi vielä yhden yksittäin hypättävän esteen jumppasarjan jälkeen. Kidi hoiti homman kotiin kokemuksen tuomalla varmuudella joten pystyin itse keskittymään omaan ratsastukseeni. Tosi hyvä fiilis kaikenkaikkiaan!

Olimme kävelemässä loppukäyntejä kun opettaja vihjaisi että seuraavalla koulutunnilla olisi vielä tilaa kun ratsastajia oli siihen tulossa vain kaksi, että jos joku haluaisi jatkaa samaan putkeen niin seuraavan tunnin saisi puoleen hintaan. Ajattelin että no hitto, eipä mulla tässä mikään kiire ole ja hevonenkin alkoi juuri lopputunnista pelittää hyvin niin mikäs siinä, I'm in! Ei muuta kun satulavyön kiristys uudelleen ja hommiin. Kidi tuntui melkoisen mukavalta myös kouluratsastuksessa, hieman sitä piti ratsastaa eteen mutta muuten homma tuntui toimivan hyvin myös sillä puolella. Ratsastimme loivaa kiemurauraa niin että I-pisteeseen tultaessa tehtiin voltti loivan kiemuran "sisälle" ja jatkettiin siitä uralle. Vähän ajan päästä jatkoimme tehtävää niin että loivalta kiemurauralta nostettiin heti laukka uralle tultaessa ja tehtiin laukassa pääty-ympyrä. Pääty-ympyrän jälkeen siirryttiin laukasta raviin ja nostettiin seuraavalla pitkällä sivulla vastalaukka. Pitkä sivu mentiin vastalaukkaa ja otettiin takaisin raviin lyhyellä sivulla. Tunnin lopussa tehtiin vielä muutamat keskiravit lävistäjällä. Niissä oli meidän osalta kyllä parantamisen varaa, Kidi alkoi helposti vaan kipittämään ja itse väänsin itseäni hieman ihmeellisiin asentoihin kun yritin istua niin etten pompi.

Kidi oli tuntien lopussa hädintuskin hionnut mutta itse aloin jo olemaan lopussa tuplatunnista vähän väsähtänyt. Väsynyt mutta onnellinen! Olen sitä mieltä että estetunti meni näistä kahdesta tunnista omalta osaltani hieman paremmin mutta tosi tyytyväinen olin Kidiin, ihan huikean mukava uusi tuttavuus!

istunta syynissä

Olen tässä parin viikon aikana käynyt kesätallilla muutamia kertoja ja tuntuu että olen pienessä ajassa oppinut ihan valtavasti erityisesti istuntaan liittyen. Kerroin jo aikaisemmin että tällä kyseisellä tallilla istuntaan keskitytään tavallista enemmän ja itselleni se on ainakin tehnyt tosi hyvää. Hyvä istunta kun on koko ratsastuksen perusta ja itsekin olen saanut huomata sen että kyllä se hevonenkin vaan liikkuu paremmin kun ratsastaja istuu selässä niinkuin kuuluu.

Ensimmäiselle tunnille Irlannista paluuni jälkeen sain Virman, jolla olen mennyt aikaisemminkin viime kesänä. Muistan etten ihan hirveästi pitänyt tästä tammasta silloin koska mielestäni se oli ihan hirveän laiska. Vähän hitaalta se tuntui nytkin ja mietin jo mielessäni että kuinka oikein jaksan sen tunnin jos sitä pitää olla koko ajan puskemassa eteenpäin, ilmakin kun oli melkoisen helteinen. Hieman verryttyään Virma oli kuitenkin ajoittain jopa vähän liiankin innokas joten koko tuntia ei sentään tarvinnut viettää hevosen saamiseen eteenpäin.

Olen tottunut siihen että yleensä hevoset halutaan saada jo alkutunnista hereille ja liikkumaan hyvin eteen mutta tällä tallilla lähestymistapa on hieman toinen. Alkukäynnit ovat pitkiä ja niiden aikana tehdään istuntaharjoituksia. Sitten kun ravaaminen aloitetaan, ravin tulee olla "niin hidasta kuin vain ikinä mahdollista". Oletteko muuten ikinä yrittäneet ratsastaa niin hidasta ravia kuin vain mahdollista, hevosen siirtymättä käyntiin? Ei ole muuten ihan helppoa. Tällä pyritään siihen että hevonen saadaan kuulolle, askeleeseen saadaan joustoa ja ratsastajan istunta kuntoon. Tunnin edetessä hevosia aletaan pikkuhiljaa pyytämään enemmän eteen ja usein tehdään siirtymisiä keskiravin ja tavallisen ravin välillä. Ainakin Virmalle tällainen tapa mielestäni kyllä sopii ja muillekin hitaasti lämpiäville hevosille. Tottakai myös ylivireät hevoset saadaan tällä tavalla hyvin kuulolle.

Ratsastettiin melkein koko tunti suurella pääty-ympyrällä ja vaikka tehtävät olivat hyvin simppeleitä, niin silti tunnin lopussa oli sellainen olo kuin olisi ratsastanut GP-radan viiteen kertaan :D Tuolla ei meinaan ole sijaa huonolle ratsastamiselle sitten yhtään, heti tulee kommenttia jos vähänkin alkaa lipsua. Tosi hyvä juttu mun mielestä!

Sen verran on Irlanti mua ilmeisesti aivopessyt etten voinut tunnin aikana olla vilkuilematta niitä paria about metrin okseria jotka olivat edellisen tunnin jäljiltä kentälle jääneet :D Aikaisemmin olisin katsellut niitä kauhuissani ja kiittänyt onneani ettei meikäläisen tarvitse tuollaisia mennä. Nyt olisin kuitenkin antanut mitä vaan jos olisin päässyt niitä hieman kokeilemaan.. :D Ehkä joku toinen kerta sitten! Tämän seuraukseni mun oli kuitenkin pakko varata estetunti ja vaikka ihan noin korkeita ei siellä hypättykään niin oli kyllä ihan hirveän hauskaa! Siitä lisää myöhemmin ;)

Seuraavana päivänä mulla oli kuitenkin taas puolentoista tunnin kouluratsastussessio varattuna ja tällä kertaa sain ratsuksi Sakun. Viime kerralla en vielä tähän hevoseen oikein lämmennyt, mutta nyt täytyy kyllä myöntää että on tää herra S aika jees! Vähän hidas alussa, samallalailla kun Virmakin mutta vertyessään ja käynnistyessään tältä lähtee kyllä niin makeeta liikettä että oksat pois! Sakun kanssa täytyy erityisesti olla tarkkana että pitää käden kevyenä koska jos yhtään lähtee ratsastamaan liikaa edestä niin tää hevonen ei liiku mihinkään. Mulla oli jossain vaiheessa tuntia vähän vaikeuksia saada pidettyä kädet oikealla paikalla joten opettaja otti käyttöön kikka kolmosen ja neuvoi laittamaan raipan käsiin niin että se menee tuolla tavalla peukaloiden alta kuten kuvasta näkyy. Oon joskus aikasemminkin ratsastanut tunnilla jossa kaikkien piti ratsastaa puolet tunnista raippa tuolla tavalla käsissä ja kyllä muuten pysyy kädet oikeassa paikassa ja hiljaa! Sakusta huomasi heti että sen suu rauhoittui huomattavasti ja muotokin parani. Jossain vaiheessa laitoin raipan taas normaalisti ja yritin pitää kädet samassa paikassa. Ihan hyvin se onnistuikin ja Sakukin tuntui tyytyväiseltä koko lopputunnin vaikka meinasikin taas välillä vähän kuumua liikaa. Hyvä fiilis jäi tunnista jokatapauksessa!

ratsastukset irlannissa, osa 5 - kameran takana

Tulin harmillisesti puolessa välissä Irlantiviikkoa kipeäksi ja perjantaina flunssani oli sen verran paha etten viitsinyt aamupäivällä nousta hevosen selkään ollenkaan. Päätin sen sijaan kohentaa valokuvaustaitojani kentän laidalta käsin ja nappailin kuvia ystävistäni. Harmittaa etten tälle tunnille päässyt mukaan, esteet näyttivät nimittäin niin houkuttelevilta! Alkuviikosta hypättiin kyllä melko samanlaisia kuin nämä mutta tällä tunnilla rata taisi olla hieman pidempi.

Kuvaaminenkin oli kyllä ihan mukavaa vaikka valaistus vaihtelikin tunnin aikana ihan jatkuvasti niinkuin kuvista näkyy. Innoissani kuitenkin pyörin ympäri kenttää ja yritin löytää hyviä kuvakulmia.

Evelyn oli ihan mahtava opettaja! Hän keksi vaativia mutta kivoja tehtäviä ja osasi myös neuvoa ongelmatilanteissa. 

Daisy seurasi tuntia kanssani.

Tämä okseri taisi olla viikon korkein rataeste. Harmittaa kyllä niin kun en itse sitä päässyt testaamaan! 

Cloverilla on välillä jokseenkin hieman omintakeinen hyppytyyli :D

Tällainenkin väsynyt pikkukaveri kentän laidalta löytyi.

Iloisia ratsastajia tunnin päättyessä :)

Iltapäivällä päätin kuitenkin lähteä muiden mukana maastoon, olihan mulle laitettu hevoseksi ihana Herbert! Ajattelin kuitenkin että otan melko iisisti kun olo oli aika kipeä vielä silloinkin. Särkylääkettä vaan naamaan ja menoksi! Hyppäsin muutaman pikkuesteen mutta muuten seurailin sivusta ystävieni menoa. Herbert oli ihan mahtava, kiikutti flunssaisen meikäläisen turvallisesti niistä muutamasta esteestä yli ja muiden hypätessä otti päiväunia. Jotkut hevoset tuppaavat vähän kuumumaan jos eivät pääse hyppäämään muiden mukana mutta Herbert otti lungisti. 

Kaikesta huolimatta siis todella mukava lopetus niin mahtavalle viikolle!