ei näin

Niin, kaksi viimeistä ratsastustuntia ei siis mennyt ihan putkeen. Pidemmän aikaa olikin jo mennyt merkillisen hyvin ja mietinkin jo että milloinkohan se notkahdus tulee (se kun tuppaa tulemaan aina säännöllisin väliajoin).

Ensimmäinen pohjanoteeraus tapahtui viime keskiviikkona. Mulle oli laitettu hevoseksi kuvankaunis cobruuna Matias jolla olen mennyt aina silloin tällöin ja tykännytkin paljon. Tällä kertaa homma tuntui kuitenkin olevan hieman hakusessa enkä onnistunut saamaan heppaan oikein mitään kunnollista kontaktia. Tuntuma suuhun oli epätasainen enkä saanut pohjeapuja kunnolla läpi joten muoto ei tahtonut pysyä tarpeeksi pyöreänä ja alhaalla ja meno tuntui muutenkin olevan vähän mitä sattui. Tuli sellainen tunne että enkö mä todella osaa ratsastaa tän paremmin. Matiaksella tällä hetkellä käytettävä satula on lisäksi niiiiiiin epämukava! Kova kuin mikä, tuntuu ettei siinä millään löydä hyvää asentoa (varusteita kannattaa toki aina syyttää :D).

Tehtiin tunnilla kolmikaarista kiemurauraa sekä ravissa että laukassa (vastalaukkaa taas, ylläri pylläri). Ravissa Matias juoksi hieman avuilta pois eikä tilannetta helpottanut yhtään se että multa valui ohjat pitkiksi yhtenään. Otin loppujen lopuksi hanskat kokonaan pois ja se tuntuikin auttavan. Uusien hanskojen osto voisi olla kyllä ihan paikallaan. Laukassa kolmikaarinen sujui yllättäen paljon paremmin kuin ravissa, vaikka laukka olisikin saanut olla vähän ponnekkaampaa. Jotain hyvää sentään kuitenkin!

Toinen munaus tapahtuikin jo heti seuraavana päivänä. Olin tulossa extraamaan intensiivitunnille ja odotuksissani oli mukava ja tehokas koulutunti jolla saisin kenties vähän paikattua edellisen päivän huonoa ratsastustani. Niin ei ollut kuitenkaan tarkoitettu vaan tämä tunti meni itseasiassa vielä huonommin. Ensinnäkin jostain syystä juuri tällä kerralla oli tiedossa kouluratsastuksen sijaan esteitä ja toiseksi mulle oli laitettu ratsuksi Galant, yksi harvoista hevosista koko tallissa josta en niin hirveästi pidä, varsinkaan esteillä. Kyseessä on kyllä ihan osaava hevonen mutta itse en sitä jotenkin osaa ratsastaa. Galantin bravuuri esteillä on se että se saattaa sekunnin murto-osassa lähteä täysin lapasesta. Jotkut saavat sen pidettyä hallinnassa tosi hyvin mutta itselläni on siinä vielä tekemistä.

Verryttelyssä Galant tuntui kuitenkin jopa tosi hyvältä ja ajattelin että ehkä tästä vielä hyvä tulee. Alkaessamme hyppäämään totuus kuitenkin valkeni pian, en meinannut millään löytää hyvää rytmiä kun keskityin niin paljon siihen ettei Galant lähde ryntäämään ja etenemisestämme tuli ON-OFF-tyyppistä rämpimistä jossa mentiin vuorotellen hädintuskin etenevää mummolaukkaa ja täysin holtitonta ryntäyslaukkaa. Se siitä kontrollista.

Meillä oli kaiken lisäksi suht pitkä rata ratsastettavana ja pari ensimmäistä kierrosta meni meikäläiseltä kyllä ihan täysin puihin. Jotenkin vaan lamaannuin täysin ja lähestymisistä tuli tosi huonoja kun rytmiä ei löytynyt laisinkaan ja hypyistä tuli tosi kummallisia. Galant kyllä hyppää aina vaikka sen toisi esteelle kuinka huonosti mutta en usko että siitä kovin mukavalta tuntui kun kuski ei ollut mukana ollenkaan. Jossain vaiheessa olin jo itku kurkussa lähestulkoon lopettamassa koko hommaa ja ehdotinkin opettajalle jos viimeisellä kierroksella hyppäisin ihan vain pari estettä. Opettaja kuitenkin kannusti hyppäämään vielä kerran koko radan ja ajattelin että noh, samapa tuo, ei se ainakaan voi enää huonommin mennä. Viimeinen kierros menikin oikeastaan ihan hyvin ja rytmikin tuntui pikkuhiljaa löytyvän. Pari volttia jouduin parissa kohtaa tekemään rauhoittaakseni hevosta mutta lähestymiset ja hypyt sujuivat nyt paljon paremmin. Olinkin tosi tyytyväinen että hyppäsin radan vielä kerran kokonaan, muuten tunnista olisi jäänyt vieläkin huonompi fiilis. Kiitos siis kannustavan opettajan!

Ratsastus on kyllä jännä laji, yhtenä hetkenä tunnet olevasi maailman huipulla ja toisena tuntuu siltä kuin olisi taantunut täysin aloittelijatasolle ja tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin kokonaan. Yksi asia jonka olen ratsastuksen kautta oppinut on se ettei pidä jäädä pelkäämään epäonnistumista, koska silloin ei voi myöskään onnistua. Yhteen aikaan masennuin epäonnistumisista ihan hirveästi ja saatoin itkeä itseni uneen monta iltaa sen jälkeenkin. Nykyäänkin ne harmittavat mutta enää en jää murehtimaan niitä niin pitkäksi aikaa, koska olen oppinut ettei se ainakaan auta asiaa. Ja niinhän se taitaa olla että epäonnistumisten kautta oppii eniten.

Huomenna sitten rataharjoitus, saas nähdä kääntyykö huono ratsastusonneni vai vieläkö jatkekaan samalla linjalla. Kovasti yritän kuitenkin psyykata itseäni että hyvin se menee ja tällä kertaa ratsukin on tuttu ja turvallinen Annie. Ja harjoituksestahan siinäkin on vain kyse :) Wish me luck!

ei enää kauaa...

...20 päivää tarkalleen ottaen, Irlannin matkaan siis. Can't wait! :)

Näitä maisemia ja tunnelmia luvassa siis kolmen viikon päästä. Hevosia on toki luvassa vielä ennen matkaakin vaikka vakitunnit ratsastuskoululla jäivätkin kesätauolle. Torstaina olisi nimittäin tiedossa rataharjoitus Anniella ja tarkoitus olisi ratsastaa KN Special. Jännittää kamalasti vaikka kyseessä onkin pelkkä harjoitus!

Olen myös varannut pari tuntia eräältä toiselta tallilta tästä läheltä jossa on tunteja kesälläkin. Kävin samassa paikassa myös viime kesänä muutamalla tunnilla joten ihan tuntematon paikka ei ole kyseessä.

Koetan saada lähipäivinä tehtyä vielä postauksen viime viikon kahdesta viimeisestä ratsastustunnista, vaikkei niissä kauheasti kerrottavaa olekkaan, molemmat kun menivät enemmän tai vähemmän penkin alle :D Lisää niistä myöhemmin.

lauantaiextra

Varaan aina silloin tällöin extratunteja keskiviikon vakiotuntini lisäksi silloin kun budjettini antaa periksi ja tunneilla on tilaa. Olin tosin ajatellut etten nyt toukokuuksi ottaisi niin montaa extraa säästääkseni hieman Irlannin matkaa varten. Tunnit ratsastuskoululla ovat kuitenkin kohta jäämässä kesätauolle ja siitä ahdistuneena varasin kuitenkin vielä pari ennen sitä. Eilen olin siis taas extraamassa ja mulle oli laitettu Annie. Oon mennyt sillä niin monta kertaa estetunnilla että oli taas mukava saada se ihan perus koulutunnille. 

Tunnin teema oli vastalaukka ja eritoten niiden nostot käynnistä. Ollaan viime aikoina tehty jostain syystä tosi paljon laukkatehtäviä ja erityisesti vastalaukkaharjoituksia. Oikeastaan se on ihan hyväkin koska ravia on kuitenkin viime vuosina tullut työstettyä enemmän ja laukka on jäänyt vähemmälle huomiolle joten hyvä että siihen keskitytään nyt enemmän. Annielle vastalaukkatehtävät ja erityisesti niiden nostot ovat olleet vaikeita koska poni ei osaa niitä niin hyvin ja usein kuumeneekin niistä sen takia melkoisesti. Odotukset eivät siis olleet kovin korkealla mutta eilen ne itseasiassa onnistuivat yllättävän hyvin. Yleensä jo laukannostot käynnistä ovat olleet ponille vaikeita mutta vaikka poni välillä hieman kuumenikin niin kaikki nostot yhtä tai kahta lukuunottamatta onnistuivat jopa ihan hyvin! Kerran Annie tarjosi myötälaukkaa mutta kaikki muut nousivat vastalaukassa. Olinkin poniin tosi tyytyväinen ja kiittelin sitä vuolaasti.

Yritin tällä tunnilla myös keskittyä Annien muotoon enemmän, se kun tuppaa helposti menemään liian alas kuolaimen taakse josta saimme opettajaltakin alussa kritiikkiä. Yritin siis saada ponin niskan ylemmäs ja turvan osoittamaan jopa hieman eteenpäin. Tämä ei ollutkaan ihan helppo tehtävä koska poni on tottunut menemään sinne kuolaimen taakse niin mielellään koska siellä sen ei tarvitse tehdä niin paljon töitä. Multa lähtee myös varsinkin Annien kanssa ohjat helposti lipsumaan pitkiksi jolloin ponikin hyvin helposti valahtaa liian alas. Yritin nyt kuitenkin tietoisesti pitää ohjat tarpeeksi lyhyinä ja nyrkit visusti kiinni. Kyllä ne ohjat silti pääsi välillä lipsumaan mutta muutamia ihan hyviä pätkiä saatiin ja tunnin lopussa Annien muoto olikin jo paljon parempi ja niska ylempänä. Tähän pitäisi pyrkiä seuraavillakin kerroilla.

Tunnista jäi hyvä fiilis, tosin vähän tuntui siltä että olisi voinut itse ratsastaa vielä vähän paremmin. Niin helposti sitä antaa itsensä lipsua niihin vanhoihin virheisiin joita toistaa kerrasta toiseen vaikka tietää miten asiat oikeasti pitäisi tehdä. Ärsyttää. Poniin olin kuitenkin tällä kertaa tosi tyytyväinen, vielä kun saisi omaa ratsastusta vielä parannettua. Harjoittelu jatkukoon.

Muutamia kuvia tuli nappailtua myös muista tallin asukeista.

Rella muikistelee.

Rauhallinen Ralle kuuluu tallin senioreihin.

Patsy nauttii tarhailusta.

Pinja oli päiväunilla.

"Hei miks herätit mut?"

"No nyt kun tässä kerta hereillä ollaan niin ehkä sitä vois etsiä vähän jotain naposteltavaa."

tavoitteena keveys

Niin, mun oli tarkoitus vielä erikseen tarinoida siitä lauantain ratsastustunnista. Ratsuna oli tuttuun tapaan Pinja. Heppa oli jo karsinassa jokseenkin vähän rauhaton ja kentän laidallakin tepasteli siihen malliin että mietin taas että mitähän tästä oikein tulee. Ratsastuskentän vieressä olevalla konehallilla oli myös sopivasti vipinää juuri silloin ja sieltä kuului jos jonkinlaista kolinaa, suhinaa ja kalketta. Pinja kulki pienestä jännittyineisyydestä huolimatta kuitenkin ihan hyvin ja erityisesti verryttelylaukoista saatiin opettajalta kehuja. Muutamia hypähdyksiä konehallin melut kuitenkin aiheuttivat, niin Pinjalle kuin toiselle hermoheikolle tammalle Patsylle ja jossain vaiheessa meidät kaksi ratsukkoa vaihdettiinkin toiseen päähän kenttää (jossa taas oli pelottavia takkeja ja kasseja tolpasta roikkumassa - ojasta allikkoon). 

Tunnin pääasiallinen teema oli laukannostot jotka piti suorittaa keskellä kenttää ja pitää hevonen mahdollisimman suorana. Pinjalle vasemman laukan nosto on hieman vaikeampi ja se helposti tuppaa menemään siinä hieman vinoon. Sitten kun sain hevosen nostamaan laukan suorana, laukka olikin väärä. Seuraavalla kerralla sain kuitenkin nostettua vasemman laukan niin kuin pitikin. Oikean laukan nostoissa ei ollut kummempia ongelmia vaan ne onnistuivat ihan hyvin ja hevonen oli suora. 

Olin tälle tunnille ottanut asiakseni myös yrittää pitää Pinja mahdollisimman kevyenä vasemmalle, sinne kun se tuppaa helposti jäämään kiinni. Yritinkin pitää vasemman ohjan mahdollisimman kevyellä tuntumalla ja ratsastaa oikeaa puolta enemmän läpi (näin oli opettaja neuvonut eräällä toisella tunnilla, mulla oli silloin eri hevonen mutta sama ongelma). Aina kun heppa tuntui yrittävän painaa vasemmalle kädelle, hölläsin vasenta ohjaa ja ratsastin oikeaa puolta määrätietoisemmin. Tämä konsti tuntuikin toimivan hyvin ja Pinja pysyikin melkoisen kevyenä vasemmalle koko tunnin. 

Samaan syssyyn voisin kertoa myös eilisestä ratsastuksesta. Mulle oli laitettu pitkästä aikaa Patsy, josta olinkin ihan mielissäni. Patsy oli aikaisemmin tosi säikky ja pelkäsi muita hevosia jonka vuoksi se oli melko hankala ratsastaa. Nykyään tamma on kuitenkin rauhoittunut melkoisesti ja siitä on tullut oikein mukava tuntiratsu. Säikkyy se välillä vieläkin mutta ei enää läheskään yhtä pahasti.
 

En kyllä poseeraa // En varmana // No okei jos nyt vähän.

Mulla menee Patsyn kanssa yleensä alussa jonkin aikaa ennen kuin saan sen kuulolle ja rentoutumaan oikeaan asentoon. Tälläkin kertaa ensimmäiset kierrokset kevyessä ravissa meni vähän hapuillen ja Patsy kulki pää pilvissä eikä olisi oikein halunnut keskittyä mutta yritin ratsastaa sitä reippaasti eteen ja käännellä ja taivutella. Ensimmäisten laukkojen jälkeen alkoi menemään vähän paremmin kun heppa hieman rentoutui ja sen seurauksena turpakin laski vähän alemmas.

Meillä oli tällä kertaa vastalaukkatehtävä jossa mentiin kahdeksikkoa niin että toinen ympyrä myötälaukassa ja toinen vastalaukassa. Patsy on laukkatehtävissä yleensä tosi mukava ja niin se oli tälläkin kertaa; molemmat vastalaukkaympyrät onnistuivat hyvin ja laukka jatkui tasaisena myötälaukasta vastalaukkaan ja toisinpäin. Tässä kohtaa Patsy alkoi tuntua jo melko hyvältä ja rennolta ja saatiinkin kovasti kehuja hyvästä ja pyöreästä muodosta. 

Kovasti piti tehdä töitä koko tunti ja lopussa olinkin jo ihan naatti, mutta silti tunnista jäi tosi hyvä fiilis.

aurinkoa ja karvaturreja

Sää on ollut ihanan aurinkoinen koko viikonlopun ja eilen lauantaina päästiinkin taas kentälle ratsastamaan (lisää siitä erillisessä postauksessa). Tunnin jälkeenkään en malttanut heti lähteä kotiin vaan nappailin muutamia valokuvia tallin ympäristöstä ja sen asukeista.

Amppari nauttimassa auringosta.

Poneilla oli ruoka-aika.

Syömisen ohessa ehtii hieman rapsuttelemaankin.

Tähän maisemaan ei varmaan kyllästy koskaan.

Tällaisten karvaturrien kyydissä sitä on joskus itsekkin tullut aloittelijana keikuttua.

"Vieläkö sä siinä pällistelet?"

Ihan kohta on kesä!